Sukupuoli: narttu (sterilisoitu)
Koko: kasvaa keskikokoiseksi
Syntymäaika: 3/2023
Tautitestattu: 9/2023
Sijainti: Kärkölä, Suomi

29.10.2023
Kauniin Sian kotielämään tutustuminen on alkanut varovaisen lupaavasti. Kaikki on vielä uutta, mutta Sia harjoittelee asioita pikkuhiljaa omaan rauhalliseen tahtiinsa.

Useampi kiva koirakaveri ja maaseutuympäristö on pehmentänyt Sian isoa elämänmuutosta. Sisäsiisteyttä vielä treenaillaan ja ihmiset ovat vähän jännittäviä, mutta yhden tärkeän asian Sia on jo kotikoirakoulussa oppinut: miten ihanaa onkaan maata pehmeällä sohvalla selällään ihmisen maharapsuista nautiskelemassa. 

Sia haaveilee kodista rauhallisessa ympäristössä ja reippaasta koirakaverista tai useammastakin.

Painoa tytöllä on tällä hetkellä 20 kg ja säkäkorkeutta noin 60 cm.

22.10.2023
Ujo kaunotar Sia matkusti Suomeen ja aloittaa kotikoiraopintojaan Päijät-Hämeessä. 

Sian yhteyshenkilönä toimii Helena.

7.10.2023
Sialle on luvassa hoitopaikka Suomesta! Sia valmistautui matkaan käymällä tautitesteissä.

Kaikki 8 vektorivälitteistä tautia olivat negatiivisia. Sialta tutkittiin anaplasmoosi, babesioosi, ehrlichioosi, hepatozoonoosi, leishmanioosi, Mycoplasma haemocanis sekä ihomato Dirofilaria repens ja sydänmato Dirofilaria immitis.

9.8.2023
Sia sterilisoitiin Viipurin Koirien tuella.

18.7.2023
Sia on hurmaava pentu, jolla on hauska silmälasikuvio naamassa. Sylissä istuminen ja varusteet aiheuttavat niihin tottumattomalle Sialle pientä jännitystä, mutta äkkiäkös vauhdikas tyttö porskuttaa jo eteenpäin!

Elettiin huhtikuun loppupuolta, kun Elena sai tiedon Streltsovossa (suom. Hotokka) asuvista, kipeästi paikkaa tarvitsevista pikkupennuista ja niiden emosta. Kun Elena pääsi paikalle, odotti häntä viisi pentua ja niiden varovainen, huolestunut emo. Surullista kyllä, pentueen kuudes sisarus oli kuollut hetki ennen Elenan saapumista. Se oli seurannut emoaan ja hukkunut läheiseen järveen.

Emo asui ulkona ja paikalliset asukkaat ruokkivat sitä. Pentuja se oli saanut tasaisin väliajoin, mutta sen sijaan että kukaan olisi yrittänyt pelastaa niitä turvallisempaan paikkaan, ne jätettiin aina vaille apua - tai sitten apu tuli liian myöhään. Eräs lähistöllä asuva mies kävi nimittäin systemaattisesti keräämässä emon syyttöminä maailmaan syntyneet pennut ja hukutti ne. Elenalle eräs lähistöllä asuva ihminen kertoi emon asuneen seudulla useita vuosia ja sen olleen tiineenä lukemattomia kertoja. Hän arveli miehen hukuttaneen yli sata pentua. Tällä kertaa apua pyydettiin oikeaan aikaan oikealta ihmiseltä, ja vaikka se tulikin yhdelle tämän pentueen pennuista liian myöhään, ei emo eivätkä nämä pennut kohtaa loppuaan tämän miehen käsissä.

Kunpa jäljellä oleva viisikko pääsisi pienestä aitauksestaan pian eteenpäin, kohti omia koteja, ettei niiden pelastunut elämä valuisi hukkaan koiratarhan syövereissä.

Pentukatraan viisi suloista pentua ovat nimeltään Sammy, Sia, Sampo, Sigrid ja Sylvia.

Sian häntä väpättää ja peppu pyörii, kun ihmiset ovat astuneet sen aitaukseen. Tilaa ei ole paljon ja paahteinen päivä saa hien pintaan jo ennen kuin varsinaisiin hommiin on edes kunnolla ehditty alkaa. Sia pääsee ensimmäistä kertaa hihnakävelylle ja omituisten rensseleiden pukeminen saa tytön ilmeen hiukan jännittyneeksi. Tarhan ulkopuolella iskee tenkkapoo eikä Sia osaa muuta kuin ihmetellä epävarmana ympärilleen. Kun uusia ulkoilijoita saapuu paikalle katsastamaan aikuinen, tarhan ulkopuolella asuva uros, muuttuu tunnelma täysin. Sia on niin hirmuisen innoissaan vieraasta koirasta, että yrittää kaikin voimin sännätä sen luokse. Veli Sammylla on samansuuntaiset ajatukset ja yhdessä kaksikko pomppii uroksen kintereillä sen suunpieliä lipoen. Meno on kuitenkin vähän liian villiä tämän setäkoiran makuun ja se lampsii takaisin rauhallisemmalle päivystyspaikalle.

Sia antaa nätisti käsitellä itseään, mutta sen ilmeestä näkee että sitä hiukan jännittää. Se ei ole ihme, sillä ei Sia ole saanut tottua elämässään sen kummempaan sylittelyyn ja käsittelyyn. Se kuitenkin pitää ihmisistä kovasti ja viihtyy ruohikossa maiskuttelemassa sadekuuron kastelemaa, tuoretta ruohoa. Veli antaa paljon turvaa ja yhdessä kaksikko on rohkeampi. 

Koska sisarukset ovat syntyneet ulos ja ulkona vietettyjen viikkojen jälkeen muuttaneet koiratarhalle, ei niillä luonnollisestikaan ole kokemuksia kotikoiran elämästä. Sisätiloissa asuminen on uutta, ulkoiluvarusteet outoja ja hihnassa kulkeminen jännittävää. Näihin asioihin moni, varsinkin reippaampi pentu tottuu melko nopeasti, mutta erityisen paljon ihmeteltäviä asioita löytyy kodin ulkopuolelta. Pennut eivät ole tottuneet kaupungin vilinään ja niille etsitään koteja rauhallisemmalta alueelta. Asuinmuodoksi käynee mikä vain, asuinympäristöllä on suurempi merkitys. Moni kaipasi sisarustensa tukea ja hätääntyi joutuessaan liian kauas muista. Ensisijaisesti pennuille etsitään koirakaverellisia koteja, sillä lajitoverin tarjoamaa turvaa ja tukea ei ihminen pysty millään korvaamaan. 

Sia on valmis matkustamaan Suomeen syyskuun alussa. Sia sterilisoidaan ja tautitestataan ennen Suomeen matkustamista.

Miksi koirakaveri on niin tärkeä monelle pentuaikana tarhalle joutuneelle koiralle? Lue lisää täältä: https://viipurinkoirat.fi/miksi-niin-harva-koira-annetaan-ainoaksi-koira...

Viipurin koirat - Sia 15.6. & 30.6.2023

Huomioithan, että koirien kuvaukset on kirjoitettu niitä tarhaoloissa tarkkailemalla, ja niiden käyttäytyminen saattaa muuttua uuteen kotiin kotiutumisen myötä. Tutustu ensin huolellisesti adoptio-ohjeisiin kodin tarjoamista harkitessasi ja täytä sitten adoptiohakemus.