Sukupuoli: narttu (sterilisoitu)
Koko: keskikokoinen (n. 55 cm, 20 kg)
Syntymäaika: 3/2023
Tautitestattu: 1/2024
Sijainti: Varsinais-Suomi, Suomi

22.6.2024
Ihana, bambimaisen siro Sylvia olisi aivan valmis omaan kotiin! Sylvialla on arjen perustaidot hienosti hyppysissä ja se on reipastunut viime aikoina kovasti.

Sylvia ulkoilee omalla aidatulla pihalla rennosti, ja lenkit onnistuvat rauhallisilla lähiteillä hyvin myös ilman koirakaverin seuraa. Sylvia kulkee hihnassa nätisti vetämättä, ja onkin näin ollen oikein mukavaa lenkkiseuraa.

Sylvia nauttii tutun hoitajan rapsutuksista ja läheisyydestä, ja suhtautuu uusiin ihmisiin uteliaalla mielenkiinnolla. Vaikka Sylvia ei antaudukaan samantien vieraiden siliteltäväksi, sille kyllä kelpaavat mainiosti kädestä tarjotut namit. Sylvia ei juurikaan jännitä uusia tuttavuuksia omalla alueellaan. 

Sylvian kaikki sisarukset ovat jo löytäneet omat ihmisensä ja niillä on sujunut kodeissaan hyvin. Sylvia jäi viimeisenä pentueestaan tarhalle, ja odottaa nyt vielä ainokaisena omaa loppuelämän kotiaan. Kunpa Sylvian odotus pian päättyisi parhaalla mahdollisella tavalla, ja sopiva koti haluaisi tämän herkän kaunokaisen omakseen.

Sylvia etsii koirakaverillista kotia melko rauhalliselta alueelta.

Viipurin koirat - Sylvia kotihoidossa 16.6.2024

21.5.2024
Sylvia lähettää kesäiset terveiset hoitopaikastaan! Neljän kuukauden Suomessa olon aikana se on reipastunut hienosti, vaikka onkin edelleen sama herkkä tyttönen.

Mistähän löytyisi Sylvian ikioma, ymmärtäväinen koti? Sylvia rakastaa omia tuttuja ihmisiään ja on innokas seuralainen kaikissa arjen askareissa. Sisäsiisteys on hyvällä mallilla, tarpeet tulevat omalle pihalle tai lenkin yhteydessä.

Lenkillä Sylvia kävelee nätisti, eikä juurikaan kiinnitä huomiota ohikulkeviin koiriin tai ihmisiin. Sylvialla on hoidossa koirakaveri, jonka kanssa leikit sujuvat riehakkaasti. Kaverin komentaessa nöyrä Sylvia väistää ja antaa tilaa. Sylvia toivookin vienosti, että omassa kodissa olisi kiltti koirakaveri seurana ja tukea antamassa.

19.3.2024
Sylvia vaihtoi hoitopaikkaa, ja alkujännäilyjen jälkeen arki on lähtenyt uudessa paikassa rullaamaan. 

Sylvia on jo oppinut luottamaan hoitajaansa, ja jakelee mielellään ujoja poskipusuja sohvalla tutun ihmisen kainalossa. 

Vieraisiin ihmisiin Sylvia suhtautuu pienellä varauksella, mutta lämpenee näillekin ajan kanssa.

Valjaiden pukeminen ja remmilenkkeily ovat tarhalla tynnyrissä kasvaneelle Sylvialle vielä jännittäviä asioita. Niitä harjoitellaankin pikku hiljaa. Vastaantulevat koirat saattavat saada osakseen pari haukahdusta ja kohteliaat nuuhkimiset, mutta muuten Sylvia ei suhtaudu niihin erityisen suurella mielenkiinnolla. 

Hoitopaikan koirakaverin kanssa Sylvia on oppinut ottamaan ilon irti, painimiset ja muu ilakointi kuuluvat jokapäiväiseen lukujärjestykseen.

Sievä Sylvia jää odottamaan sopivien hakemusten kolahtamista postilaatikkoonsa. 

Tulevassa kodissa kiva koirakaveri ja melko rauhallinen sijainti olisi plussaa.

31.1.2024
Sylvialla on takana kotikoiran elämää hoitopaikassa nyt reilun viikon verran. Kaunis tyttönen on asettunut hienosti taloksi ja harjoitellut ahkerasti uudenlaisen arjen taitoja.

Hoitaja kuvailee Sylvian olevan ikäisekseen rauhallinen, herkkä tyttö. Luonteessa on varovaisuutta mutta myös suurta uteliaisuutta, ja Sylvia seuraileekin ihmisten puuhia tarkalla silmällä pienen etäisyyden päästä. Tuttu ihminen saa jo hiukan silitellä, eikä varmasti mene kauaa kun Sylvia jo sisäistää ihmisen arvon rapsutuskoneena koko ihanuudessaan.

Muiden koirien kanssa sosiaalinen Sylvia tulee toimeen hyvin ja on kaikkien kaveri. Painikavereita ja rellestysseuraa hoitopaikan kivassa koiraporukassa onneksi riittääkin.

Hihnassa lenkkeily ja sisäsiisteys ovat Sylvialla vielä harjoitteluasteella. Varusteisiin tottumaton Sylvia jännittää hihnan kiristymistä, ja onkin ulkoillut nyt alkuun pelkästään hoitopaikan aidatulla piha- alueella.

Sylvian onni kääntyi kun se pääsi vihdoin levottomalta tarhalta sisarustensa perään Suomeen. Vielä vaaditaan se viimeinen onnenpotku, joka lennättää kauniin neitosen myös ikiomaan kotiinsa.

Sylvian toiveissa on koirakaverillinen koti melko rauhalliselta alueelta.

Viipurin koirat - Sylvia 3.2.2024

20.1.2024
Pentueesta ainoana tarhalle jäänyt Sylvia pääsi vihdoin Suomeen! Sylvia odottaa kotiehdokkaita.

Sylvian tiedot on lisätty Ruokaviraston koirarekisteriin ja Turvasiru.fi:hin. 

17.1.2024
Sylvialle on luvassa hoitopaikka Suomesta! Ennen Suomeen matkustamista Sylvia kävi tautitesteissä. Kaikki kahdeksan vektorivälitteistä tautia olivat negatiivisia.

Tutkitut taudit olivat anaplasmoosi, babesioosi, ehrlichioosi, hepatozoonoosi, leishmanioosi, Mycoplasma haemocanis sekä ihomato Dirofilaria repens ja sydänmato Dirofilaria immitis.

11.12.2023
Loputkin Sylvian sisaruksista muuttivat lokakuun lopussa Suomeen ja sinne jäi Sylvia yksinään, aitaukseensa pyörimään ihmeissään.

Toivomme kovasti, että Sylviallekin löytyisi oma koti. Sisarukset ovat sopeutuneet hyvin koteihinsa ja hoitopaikkoihinsa. Onpa kurjaa, jos yksi sisarus jää tarhalle varttumaan.

Viipurin koirat - Sylvia 27.10.2023

9.8.2023
Sylvia sterilisoitiin Viipurin Koirien tuella.

19.7.2023
Ystävällinen, pieni Sylviakin niin toivoisi edes pientä osaa saatavilla olevista hellistä rapsutuksista ja ihmisseurasta. Vieraiden saapuminen otetaan ilolla vastaan, mutta ulkona hihnassa Sylviaa jännittää.

Elettiin huhtikuun loppupuolta, kun Elena sai tiedon Streltsovossa (suom. Hotokka) asuvista, kipeästi paikkaa tarvitsevista pikkupennuista ja niiden emosta. Kun Elena pääsi paikalle, odotti häntä viisi pentua ja niiden varovainen, huolestunut emo. Surullista kyllä, pentueen kuudes sisarus oli kuollut hetki ennen Elenan saapumista. Se oli seurannut emoaan ja hukkunut läheiseen järveen.

Emo asui ulkona ja paikalliset asukkaat ruokkivat sitä. Pentuja se oli saanut tasaisin väliajoin, mutta sen sijaan että kukaan olisi yrittänyt pelastaa niitä turvallisempaan paikkaan, ne jätettiin aina vaille apua - tai sitten apu tuli liian myöhään. Eräs lähistöllä asuva mies kävi nimittäin systemaattisesti keräämässä emon syyttöminä maailmaan syntyneet pennut ja hukutti ne. Elenalle eräs lähistöllä asuva ihminen kertoi emon asuneen seudulla useita vuosia ja sen olleen tiineenä lukemattomia kertoja. Hän arveli miehen hukuttaneen yli sata pentua. Tällä kertaa apua pyydettiin oikeaan aikaan oikealta ihmiseltä, ja vaikka se tulikin yhdelle tämän pentueen pennuista liian myöhään, ei emo eivätkä nämä pennut kohtaa loppuaan tämän miehen käsissä.

Kunpa jäljellä oleva viisikko pääsisi pienestä aitauksestaan pian eteenpäin, kohti omia koteja, ettei niiden pelastunut elämä valuisi hukkaan koiratarhan syövereissä.

Pentukatraan viisi suloista pentua ovat nimeltään Sammy, Sia, Sampo, Sigrid ja Sylvia.

Sylvia odottaa sisarustensa kanssa kovasti ihmisten saapumista. On harvinaista herkkua, että Elenan tarhalla pentujen kanssa ehditään kunnolla seurustelemaan. Kun hoidettavana on lähes 200 koiraa ja kaikki kolmen työntekijän vastuulla, ei ylimääräistä aikaa ole. Sylvian pehmoinen, lämmin kuono nuuskuttelee uusia hajuja vieraista innokkaasti häntä heiluen. Tyttö kaapataan syliin ja se varustetaan hihnakävelyä varten. Vaikka tarhan ulkopuolella on rauhallista, katselee Sylvia jännittyneenä ympärilleen. Tarkkaavaisen tuijotuksen katkaisee maahan lentelevät namit, joita kolmikko ryhtyy etsimään. Herkkujen lisäksi Sylvialle maistuu ruoho ja se tutkii mielellään hajuja tienvarresta. Ensimmäinen hihnakävely jännittää Sylviaa sen verran paljon, että se pysyttelee lähellä tarhaa eikä uskaltaudu tällä kertaa pidemmälle.

Koska sisarukset ovat syntyneet ulos ja ulkona vietettyjen viikkojen jälkeen muuttaneet koiratarhalle, ei niillä luonnollisestikaan ole kokemuksia kotikoiran elämästä. Sisätiloissa asuminen on uutta, ulkoiluvarusteet outoja ja hihnassa kulkeminen jännittävää. Näihin asioihin moni, varsinkin reippaampi pentu tottuu melko nopeasti, mutta erityisen paljon ihmeteltäviä asioita löytyy kodin ulkopuolelta. Pennut eivät ole tottuneet kaupungin vilinään ja niille etsitään koteja rauhallisemmalta alueelta. Asuinmuodoksi käynee mikä vain, asuinympäristöllä on suurempi merkitys. Moni kaipasi sisarustensa tukea ja hätääntyi joutuessaan liian kauas muista. Ensisijaisesti pennuille etsitään koirakaverellisia koteja, sillä lajitoverin tarjoamaa turvaa ja tukea ei ihminen pysty millään korvaamaan. 

Sylvia on valmis matkustamaan Suomeen syyskuun alussa. Sia sterilisoidaan ja tautitestataan ennen Suomeen matkustamista.

Miksi koirakaveri on niin tärkeä monelle pentuaikana tarhalle joutuneelle koiralle? Lue lisää täältä: https://viipurinkoirat.fi/miksi-niin-harva-koira-annetaan-ainoaksi-koiraksi-tai-kerrostaloon 

Viipurin koirat - Sylvia 15.6. & 30.6.2023

Sylvian tiedot on lisätty Ruokaviraston koirarekisteriin ja Turvasiru.fi:hin. Sen kodinetsintää hoitaa Viipurin Koirat ry, joka on rekisteröitynyt Eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteriin asiakastunnuksella 22917870.

Huomioithan, että koirien kuvaukset on kirjoitettu niitä tarhaoloissa tarkkailemalla, ja niiden käyttäytyminen saattaa muuttua uuteen kotiin kotiutumisen myötä. Tutustu ensin huolellisesti adoptio-ohjeisiin kodin tarjoamista harkitessasi ja täytä sitten adoptiohakemus.