Sukupuoli: uros (kastroitu)
Koko: keskikokoinen (n. 55 cm)
Syntymäaika: 2020
Tautitestattu: 6/2024

31.8.2024
Milo sai kodin Sodankylän suunnalta.

14.7.2024
Milo saapui hoitopaikkaan parisen viikkoa sitten ja onneksi saapuikin, sillä kävi ilmi että pojan suussa oli kivulias hammasjuuripaise.

Milo on kotiutunut hienosti hoitopaikkaan lapsiperheeseen, missä sillä on seuranaan myös lauma muita koiria. Milo on alusta saakka tullut mainiosti toimeen kahden nartun ja viiden uroksen kanssa. Leikit oli pystyssä jo seuraavana aamuna kukonlaulun aikaan. Irtoava pohjavilla pöllysi ilmassa huskyölinöiden säestäessä painia.

Paksun karvansa alla Milo oli saapuessaan hyvin laihassa kunnossa ja puntari näytti saapumispäivänä vaivaiset 16 kiloa. Sittemmin kiloja on tullut lisää, mutta laiha Milo on edelleenkin.

Milo kulkee tottuneesti hihnassa ja muutamat autoreissut ovat sujuneet myös mukavasti. Ihmisiä Milo rakastaa ja ilahtuu ihan kenestä tahansa kuka nyt sattuukin pojalle vain kutsuvasti lepertelemään. Milo nauttii sohvalla pötköttelystä ja viihtyy muutenkin sisätiloissa ihmisten askareita seuraten. Se saattaa välillä innostua ja pompata möyrien kainaloon takajalat joka suuntaan sutien.

Aidatulla takapihalla Milo on saanut jo useammat leikkihepulit, mutta pihan oven ollessa auki on selvää missä Milo parhaiten viihtyy: sisällä.

Milo ei sovellu kissakotiin. Se on tavannut hoitoperheen kissan, mutta suhtautuu siihen sen verran kiihkeästi, että kissa olisi luultavasti äkkiä entinen mikäli saisi siihen tilaisuuden.

Milolla on omat erityispiirteensä ja se aristi takapään käsittelyä ja kosketusta voimakkaasti ensimmäisinä päivinä. Tämän vuoksi se käytettiin varmuuden vuoksi lääkärissä kopeloitavana, missä käytiin läpi lonkat, polvet sekä selkä. Kellekään ei jäänyt epäselväksi, että toimenpide ei ollut Milon mieleen, mutta aihetta tarkemmille tutkimuksille ei löytynyt. Milo ei onnu, liikkuminen on kevyttä ja ilmavaa ja poika pomppii ketterästi joka paikkaan. Käytös on todennäköisesti opittua ja taustalla on luultavasti ikäviä kokemuksia menneisyydestä.

Milon oikean silmän alapuolella huomattiin patti, jota arveltiin hammasjuuripaiseeksi. Suu kuvattiin ja arvaus osui oikeaan. Yläposkihammas oli murtunut jossain vaiheessa Milon elämää ja siihen oli kehittynyt juuripaise. Hammas poistettiin ja toipuminen on sujunut hyvin. Samalla käynnillä putsattiin myös hammaskivet ja lyhennettiin pitkiksi kasvaneet kynnet.

Nyt kun hoitojaksoa on takana muutama viikko, antaa Milo käsitellä takapään aluetta jo huomattavasti enemmän. Takapäätä on rapsuteltu hellästi lyhyitä aikoja kerrallaan ja Miloa on palkattu samaan aikaan. Milo vaikuttaakin huomanneen, ettei mitään ikävää tapahdu ja paksuja villahousuja on saatu harjailtua jo menestyksekkäästi.

Hassu ja leikkisä pikkuhusky on ottanut ilon irti uudesta elämästään ja nukkuu pitkät yöunet sikeästi sohvalla tassut kohti kattoa. Kaiken kaikkiaan ihmisrakas Milo on hyvin valloittava persoona, jolle tuskin tarvitsisi etsiä omaa kotia ellei hoitoperheen koirakiintiö olisi jo ajat sitten ylittynyt.

Viipurin koirat - Milo 14.7.2024

30.6.2024
Reipas Milo jätti tarhaelämän taakseen ja muutti pääkaupunkiseudulle odottamaan omaa kotia!

27.6.2024
Milolle on luvassa hoitopaikka Suomesta! Ennen Suomeen matkustamista Milo kävi tautitesteissä. Kaikki tutkitut taudit olivat negatiivisia.

Negatiivisia olivat anaplasmoosi, babesioosi, ehrlichioosi, hepatozoonoosi, leishmanioosi, Mycoplasma haemocanis, sydänmato Dirofilaria immitis sekä ihomato Dirofilaria repens.

17.5.2024
Yksinään jolkottelevien huskien virta on loputon. Milo, 4 vuotta, kuljeskeli omia teitään maaliskuussa Viipurissa.

Milosta kiersi paikallisessa somessa ilmoitus, kun joku oli napannut pörheän pojan kiinni. Omistaja löytyi, mutta kas, hän ei enää koiraa tarvinnut. Milolle ei ollut mitään paikkaa ja vaihtoehdot olivat joko vapauttaa poika takaisin kadulle tai viedä se koiratarhalle. Milon kohtaloksi koitui tarha, mutta näin sillä on ainakin jonkinlaiset mahdollisuudet parempaan elämään Suomessa - jos oma koti vain löytyy.

Pienessä aitauksessa kökkiminen ei sammuta Milon menohaluja ja Snezhannakin kirjoittaa nauruhymiöiden kera, että luonne on, no, tyypillinen husky. Kuka tahansa kyllästyisi yksitoikkoiseen arkeen ahtaassa aitauksessa seuraamaan elämään, jossa päivät toistavat sitä samaa tuttua latistavaa kaavaa. Ruoka kerran päivässä, aitauksen siivoaminen, veden kanto. Jos tuuri käy, ehkä joku rapsuttaa vähän. Siinä se päivän seurustelu ihmisten kanssa sitten olikin. Lenkkeilemään ei pääse kuin harvoin, eikä lyhyet ulkoilut tarjoa Milolle riittävästi liikuntaa.

Milo elää samassa aitauksessa tyttöhaaremin keskellä ja joukko tulee keskenään hyvin toimeen. Milon suhtautumisesta muihin uroksiin ei toistaiseksi ole tietoa, mutta asiaa voidaan yrittää selvittää.

Hurmaava Milo etsii aktiivista kotia, missä koiralle on tarjolla riittävästi liikuntaa. Emme tiedä, onko Milo tottunut elämään kotona sisätiloissa, joten uusien taitojen harjoitteluun on varattava aikaa sekä pitkää pinnaa. Kuten olemme monien huskyen kanssa huomanneet, persoonallisten ja helposti karkaavien kaverusten kanssa eläminen vaatii reipasta asennetta, huumorintajua ja satsausta korkeisiin aitoihin.

Viipurin koirat - Milo 5/2024

Milo on kastroitu ja tautitestataan 8 vektorivälitteisen taudin varalta ennen Suomeen tuloa ja sen tiedot lisätään Ruokaviraston koirarekisteriin. Sen kodinetsintää hoitaa Viipurin Koirat ry, joka on rekisteröitynyt Eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteriin asiakastunnuksella 22917870.

Huomioithan, että koirien kuvaukset on kirjoitettu niitä tarhaoloissa tarkkailemalla, ja niiden käyttäytyminen saattaa muuttua uuteen kotiin kotiutumisen myötä. Tutustu ensin huolellisesti adoptio-ohjeisiin kodin tarjoamista harkitessasi ja täytä sitten adoptiohakemus.