Sukupuoli: uros (kastroitu)
Koko: kasvaa keskikokoiseksi (nyt 18 kg)
Syntymäaika: 5/2023
Tautitestattu: 10/2023

5.1.2024
Riiko sai kodin Etelä-Savosta.

10.11.2023
Riiko on ihana ja reipas, aivan ketunpojan näköinen nuorukainen! Se on reipastunut viikossa huimasti.

Riiko on sopeutunut hoitopaikkaan loistavasti. Oletus oli, että Riiko olisi olla hieman arka poika, mutta se on osoittautunut erittäin iloiseksi ja reippaaksi pennuksi. Riiko on suhtautunut kaikkiin ihmisiin (myös lapseen) erittäin ystävällisesti ja iloisesti. Kaverina hänellä on vanhempi rouvakoira, jonka kanssa Riiko kovasti tykkäisi lepäillä ja touhuilla. 

Riiko on pennuksi melko rauhallinen, vaikka pentumaiseen tapaan se on hieman villasukkaa ja aamutohvelia kurittanut. Se makoilee mieluusti mitä oudoimmissa asennoissa jalat pitkänä ja nauttii olostaan. Ruoka maistuu sille erinomaisen hyvin, mikä onkin hyvä asia, sillä Riiko on melko hoikka poika.

Riiko on antanut pukea varusteet hienosti ja se ulkoilee mielellään. Hihnassa meno on melkoista poukkoilua, mutta muuten ulkoilu sujuu hyvin. Riiko on osannut tehdä tarpeita jo ulos, mutta vielä vahinkoja tulee sisällekin. 

Riikolle etsitään koirakaverellista kotia rivi- tai omakotitalosta. Sisäsiisteys on jo hyvällä mallilla. 

3.11.2023
Nyt sai Riikokin heittää hyvästit tarhaelämälle ja poika jatkaa oman kodin etsimistä hoitopaikassa Lahdessa.

2.11.2023
Hoitopaikka odottaa Riikoa! Riiko valmistautui matkaan käymällä tautitesteissä ja kastroitavana.

Kaikki 8 vektorivälitteistä tautia olivat negatiivisia. Riikolta tutkittiin anaplasmoosi, babesioosi, ehrlichioosi, hepatozoonoosi, leishmanioosi, Mycoplasma haemocanis sekä ihomato Dirofilaria repens ja sydänmato Dirofilaria immitis.

13.9.2023
Riiko ei paremmasta elämästä tiedä, mutta tällä iloisella ja uteliaalla pennulla olisi vielä kaikki mahdollisuudet parempaan tulevaisuuteen. Mutta ei kauaa.

Anna-emo ja sen kuusi vastasyntynyttä pentua päätyivät rankkurin kyytiin Olshanikin (suom. Ahjärvi) kylästä Karjalankannakselta toukokuussa. Koiraperhe tuotiin Snezhannan tarhalle ja sijoitettiin alkuun eristyksiin, jotta pienillä ja rokottamattomilla pennuilla olisi paremmat mahdollisuudet selviytyä. Ihme kyllä, kaikki kuusi pienokaista voimistuivat voimistumistaan ja selviytyivät vaikeista olosuhteista huolimatta. Ihmisrakkaan Anna-emon ei ollut vaikea löytää tietänsä Suomeen, ja nyt jälkikasvu odottaa samaisen onnenpotkun osuvan kohdalle.

Pennuista yksi adoptoitiin paikalliseen kotiin, mutta jäljelle jäävä viisikko katselee yhä aitauksestaan toiveikkaana. Katraaseen kuuluvat tyttö Riimi ja pojat Reino, Remus, Riiko ja Rolf. 

Riiko-raasu on muuten ihan iloinen vesseli, mutta koska se on saanut nauttia harvakseltaan ihmisten seurasta, on kaikenlainen käsittely siitä jännittävää. Riiko kyllä ilahtuu ihmisistä ja tulla temmeltää vahdilla nuolemaan kilvan vieraiden käsiä aitauksen raoista. Ihmisten ollessa aitauksessa Riiko ei ole ihan yhtä reipas, mutta se viettää silti aikaa kopin ulkopuolella, nuuhkii hajuja lattiasta ja mutustaa ruokaa. Pitkä seurustelu vieraiden kanssa väsyttää, joutuuhan sitä myös jonkin verran jännittämään, ja silloin turvallisin paikka Riikon pienessä maailmassa on koppi ja pentukavereiden turva.

Riikolla olisi vielä mahdollisuuksia reipastua, mutta tarhanpitäjä Snezhannan tavoin olemme itsekin huolissamme Riikon ja sen sisarusten jäämisestä tarhalle varttumaan. Tulevaisuus ei lupaa hyvää, jos vain muutamien viikkojen ikäisinä tarhalle saapuneita sisaruksia ei kukaan huoli.

Riikon emo Anna muutti vastikään Suomeen. Tarhalla ihmisiä hurmannut Anna taitaa olla entinen kotikoira, sillä kaikki asiat liikenteestä sisällä kodissa asumiseen sujuvat kuin vanhalta tekijältä. Ihmisrakaskin Anna on eikä pelkää vieraita. Tämä tosin kävi selväksi jo tarhalla.

Annan pennut ovat saaneet kuitenkin toisenlaiset eväät elämäänsä. Ne ovat joutuneet tarhalle jo aivan pieninä eivätkä ole nähneet aitaustansa pidemmälle. Pentujen sosiaalistuminen ihmisiin ja muihin asioihin jää silloin tavallista heikommaksi. Tämä aiheuttaa lähes poikkeuksetta arkuutta koirissa - ja vaikka koira tarhalla vaikuttaisikin reippaalta, voi se Suomeen tullessaan muuttua hyvin araksi, koska sen sosiaalistuminen on tarhaoloissa ollut puutteellista. Erityisesti miehet ja lapset aiheuttavat koirissa usein jännitystä ja pelkoa.

Riiko etsii kotia rauhalliselta alueelta, missä sille olisi tarjolla koirakaveri ja omistaja, jolla on aikaa ja ymmärrystä moneen asiaan tottumattomalle Riikolle. Liekki ihmisiä kohtaan ei vielä ole sammunut, ja kotiutumisen edetessä pentumainen uteliaisuus vie toivottavasti voiton.

Miksi koirakaveri sitten on niin tärkeä? Lisätietoa löytyy täältä.

Viipurin koirat - Riiko 28.7. & 9.9.2023

Huomioithan, että koirien kuvaukset on kirjoitettu niitä tarhaoloissa tarkkailemalla, ja niiden käyttäytyminen saattaa muuttua uuteen kotiin kotiutumisen myötä. Tutustu ensin huolellisesti adoptio-ohjeisiin kodin tarjoamista harkitessasi ja täytä sitten adoptiohakemus.