Sukupuoli: uros (kastroitu)
Koko: keskikokoinen (n. 59 cm)
Syntymäaika: 2019
Tautitestattu: 5/2024

24.5.2024
Oiva sai kodin Lahden seudulta.

6.2.2024
Oiva ja Orvokki ovat saaneet hiukan erityishuomiota FB-postauksemme jälkeen. Ne ovat saaneet pari säkillistä ruokaa, joka on lahjoitettu juuri niitä varten. 

Parempilaatuinen kuivamuona toivottavasti auttaa niitä saamaan hiukan lihaa luiden päälle ja kasvattamaan parempikuntoisen turkin suojaksi pakkaselta. Ja onhan se hyvää! Ruoka maistuu niin paljon paremmalta kuin se tavallinen, kaikkein halvin laatu, jota tarhalle normaalisti tilaamme. 

Viipurin koirat - Oivan ja Orvokin herkkuhetki

Sisarusten elämään on tullut iso muutos: emo Lucy sai syksyllä kodin Suomesta ja nyt ne asuttavat pientä aitaustaan kaksin.

9.7.2023
Oiva ja sen sisko ja äiti pääsivät yhdessä kävelylle kanssamme kesäkuussa. Tottumatonta Oivaa tilanne jännitti, mutta kävely sujui silti.

Oiva tallusteli emonsa ja siskonsa perässä. Sitä tilanne jännitti kuitenkin niin paljon, että se jäi useaan kertaan neuvottelemaan taluttajan kanssa siitä, edetäänkö kävellen vai kantaen. 

Varjoisassa metsän laidassa seisahduttiin, syötiin nameja ja katseltiin maisemia. Yllättäen sekä Orvokki että Oiva tarjosivat istumista namipussin haltijalle. Ei ole tietoa, missä ne olivat tämän taidon oppineet. Kenties se oli muisto pentuajalta – ehkä rakennustyömaan työntekijät olivat tarjonneet pennuille nameja ja opettaneet ne istumaan.

Parivaljakosta jäi kuva, että ne saattaisivat sopivissa oloissa reipastua nopeastikin. Kunpa löytäisimme niille tällaisen paikan! Siellä olisi myös tarjolla shampoota, harja, ravitsevaa ruokaa ja sopivasti liikuntaa. 

Kävelyn päätteeksi Oiva käy puntarilla ja sen säkäkorkeus mitataan pikaisesti: korkeutta on n. 59 cm mutta puntari näyttää vain 24 kiloa. Oivan pitäisi kerätä useampi kilo painoa lisää, sillä sen kylkiluut erottuvat ja lonkkaluut törröttävät huonokuntoisen karvan läpi. Ruoka on kuitenkin tarhalla vähissä. Meillä on mukanamme hiuukan ruokaa, joka katoaa Oivan ja Orvokin suihin alta aikayksikön.

Viipurin koirat - Oiva 15.6.2023

21.3.2023
Kevät on täällä, mutta toiveikkuuden sijaan tarhakoira Oiva tuntee nälkää, kylmää ja kurjuutta. Onnellisia tapahtumia ei tämän pojan elon tiellä ole vielä kovinkaan montaa.

Aitauksessa numero 17 asuu kolme innokkaasti häntäänsä vispaavaa koiraa. Niissä on samaa näköä ja kaikilla on sama väritys. Ei ihme, sillä kyseessä on emo Lucy ja sen kaksi aikuiseksi kasvanutta pentua, Oiva ja Orvokki. Koirat ovat asuneet samassa aitauksessa jo monta vuotta. Ne pääyivät Elenan luokse rakennustyömaan läheisyydestä jo ennen kuin koronapandemia sulki rajat maaliskuussa 2020. Pennut eivät olleet saapumishetkellä ihan pieniä enää, mutta silti alle vuoden ikäisiä. 

Elenan tarhalla Svetogorskissa asuu parisataa koiraa. Mitkä ovat mahdollisuudet omaan kotiin varovaisella ja tavanomaisen näköisellä Oivalla? Huonot. Oiva jää reippaudessaan äitinsä ja siskonsa taakse. Se kyllä tulee innokkaana tervehtimään, mutta pysyttelee sivummalla ja poistuu vähän väliä koppiin, tuohon tarhakoiran ainoaan turvapaikkaan. Huolestunut silmäpari pompsahtaa aina silloin tällöin esiin, mutta ei ihmisten vaan ruoan takia. Oiva, samoin kuin siskonsa ja äitinsäkin, on hyvin laihassa kunnossa. Ruokimma kolmikkoa tarhalla käydessämme.

Oiva pääsi tammikuussa luultavasti ensimmäistä kertaa vuosiin ulos pienestä aitauksestaan, kun se puettiin varusteisiin ja kannettiin tarhan ulkopuolelle. Oivan tassut eivät kantaneet metriäkään ja se maadoittui tiukasti kiinni ihmiseen. Kylmyyden ja jännityksen sekoittaman pienen tärinän tunsi reittänsä vasten. Oiva sai lämmintä päälle, se kiedottiin takkiin ja poika nukahti lopulta rapsutuksen saattelemana. Siskokin kömpi Oivan vierelle antamaan tukea ja saadakseen sitä itse. Näky oli liikuttava.

Oivan kokemukset elämästä ovat jääneet niukoiksi. Se on varmasti nähnyt ihmisiä ennen tarhalle joutumistaan, mutta tuskin mitään sen suurempaa kanssakäymistä on ollut. Oiva antaa siitä huolimatta hyvin nätisti käsitellä itseään, myös silloin kun sitä jännittää enemmän. Oivasta tuskin koskaan tulee järin rohkeaa koiraa, mutta itselleen (ja omalle perheelleen) siitä voi ajan kanssa varmasti saada hyvän ystävän. Oiva ei tiedä mitään kotikoiran elämästä, joten kaikki eteen tulevat asiat ja tilanteet ovat sille outoja, jännittäviä ja pelottaviakin. Kodissa tulee olla koirakaveri, johon Oiva saa tukeutua ja ympäristön täytyy olla rauhallinen, jotta Oivalla on mahdollisuuksia sopeutua. Kolmantena muttei vähäisempänä; Oiva tarvitsee paneutuneen ihmisen, joka ymmärtää ettei sopeutuminen käy hetkessä. Vaaditaan aikaa, taitoa ja ymmärrystä. 

Jos harkitset kodin tarjoamista Oivalle, luethan ajatuksella tekstimme aran aikuisen koiran sopeuttamisesta uuteen kotiin.

Viipurin koirat - Oiva 11.12.2022 & 6.1.2023

Oiva tautitestataan 8 vektorivälitteisen taudin varalta ennen Suomeen tuloa ja sen tiedot lisätään Ruokaviraston koirarekisteriin ennen luovutusta uudelle kodille. Oivan kodinetsintää hoitaa Viipurin Koirat ry, joka on rekisteröitynyt Eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteriin asiakastunnuksella 22917870.

Huomioithan, että koirien kuvaukset on kirjoitettu niitä tarhaoloissa tarkkailemalla, ja niiden käyttäytyminen saattaa muuttua uuteen kotiin kotiutumisen myötä. Tutustu ensin huolellisesti adoptio-ohjeisiin kodin tarjoamista harkitessasi ja täytä sitten adoptiohakemus.