Sukupuoli: uros (kastroitu)
Koko: kasvaa keskikokoiseksi (nyt 19 kg)
Syntymäaika: 5/2023
Tautitestattu: 9/2023

9.1.2024
Remus sai kodin Etelä-Pohjanmaalta.

28.12.2023
Kiltti hassuttelija Remus odottaa omaa kotia Espoossa! Seitsemän kuukauden ikäinen Remus on solahtanut hienosti sijaiskotiin ja ollut lähes ensimmäisestä päivästä lähtien kuin kotonaan.

Remus on alusta alkaen tullut erinomaisesti toimeen hoitopaikan muiden koirien kanssa. Kun taloon asteli muutama viikko sitten toinen hoitokoira, vieras ja isokokoinen uros, heilutteli Remus tälle iloisesti häntäänsä ja kutsui leikkiin. Remuksesta ja uudesta hoitopojasta onkin tullut hyvät kaverit ja pojat nukkuvat monesti vierekkäin jakaen saman pedin. Remus ei vahdi resursseja toisilta koirilta eikä ihmisiltä.

Hoitoperheen ihmiset ovat Remuksesta kaikki ihania, niin lapset kuin aikuisetkin. Kotiin saapuvia vieraita Remus haluaa tutkiskella ensin hetken aikaa sivusta, mutta ihmisestä riippuen poika on valmis tekemään tuttavuutta piankin. Usein kylässä käyviin ihmisiin Remus suhtautuu jo luottavaisesti ja tulee samantien iloisena hakemaan rapsutuksia.

Remus on lähes sisäsiisti, vahinkoja sattuu enää harvoin.

Alkuajan hontelo liikkuminen on poissa, Remus on saanut lihaksia ja pinkoo jo kovaa vauhtia häntä tiukalla kippuralla.

Monenlaiset liikkujat ja autot jännittävät Remusta ja siksi Remus etsiikin kotia rauhalliselta seudulta. Remus on useimmille asuinmuodoille avoin, mutta kerrostaloympäristö olisi sille liikaa. Remus saa paljon rohkeutta ja tukea perheen muista koirista, ja siksi tulevassa kodissa täytyisi olla koirakaveri. Tai miksei useampikin. Remus on hauska ja tavattoman kiltti poika. Tutustuttuaan se on myös kovin hellyydenkipeä ja nukkuu mielellään siellä missä ihmisetkin. Remus on osallistunut myös saunomiseen ja kipusi itse lauteille pötköttelemään. Olisi ihanaa, että Remus pääsisi viettämään loppuelämäänsä sellaisen ihmisen luokse, joka todella haluaisi tälläisen kainaloisen elämäänsä. Kodin, missä huolenpitoa ja rakkautta riittäisi.

Remus on melko kompakti poika. Korkeutta sillä on nyt 55 cm ja painoa lähes 19 kiloa. Kovin isoa poikaa Remuksesta ei kasva. Toinen korvakin kävi ylhäällä kääntymässä, mutta päätti lerpahtaa takaisin alas. Siellä oli ilmeisesti kivempi olla.

20.11.2023
Kuukausi on hujahtanut äkkiä ja Remus on kotiutunut hyvin hoitopaikkaansa lapsi- ja koiraperheen keskelle. Mitäpä voi sanoa, Remus on kertakaikkisen ihana pentu.

Remus on aivan ihana poika, joka hurmasi kotihoitajansa jo heti ensisekunneilla. Vaikka pienen elämä on kulunut pitkälti tarhaoloissa eikä muuta elämää ole nähty, heilutteli Remus iloisena kippurahäntäänsä jo ensimmäisenä iltana eikä se ole sen koommin lakannut heilumasta.

Remus on saanut rauhassa kotiutua ja tutustua perheen muuhun elämään, mitä onkin kiitettävästi. Alakouluikäisen, rauhallisen pojan läsnäolo ei Remusta enää jännitä ja se mielellään istuu myös tämän rapsuteltavana. Äkkinäiset liikkeet voivat säikäyttää, mutta muuten pienet, alle kouluikäiset ihmiset ovat Remuksesta mukavia. Parimetrinen perheen isäntä on seisoessaan ja liikkuessaan Remuksesta hiukan jännittävä ja silloin on parempi katsella etäämmältä, mutta tämän istuessa tai maatessa pahin jännitys katoaa. Silloin voidaan itse lähestyä ja usein Remus tuleekin omaehtoisesti nuuskimaan, heiluttamaan häntää ja lipomaan kättä. Samalla sohvallakin nukutaan rennosti vierekkäin. Hoitomamma on Remuksen suosikki, totta kai, ja tämän viereen Remus kurvaa iloisena päivittäin villasukka tai jokin muu suuhun kuulumaton tavara suussaan. Kultaisen pojan pusuvarastot ovat ehtymättömät.

Taloudessa asuvien muiden viiden aikuisen koiran kanssa Remus on tullut alusta alkaen hyvin toimeen. Leikkisä Remus on saanut painikaverin nuoresta huskypojasta, mutta valitettavasti kaikki eivät suhtaudu nuoreen pikkupoikaan yhtä lämpimästi. Vanhemmat ja arvokkaat leidit pitävät etäisyyttä, eritoten yksi, joka joskus jo katseellaan saa Remuksen kiertämään kauempaa. Remus on hyvin kiltti muita koiria kohtaan, väistää aina eikä yhdestäkään resurssista ole tullut riitoja.

Kissa oli alkuun Remuksesta äärimmäisen merkillinen olento ja ihmeteltävää riitti, kun se ei toiminutkaan niin kuin muut koirat. Välillä Remus villiintyy hiukan liikaa, mutta osaa se toisaalta myös rauhoittua kissan seurassa. Ilmassa on hyväntahtoista, hiukan yli äyräiden pursuavaa leikkimielisyyttä, josta kissa ei ole tippaakaan kiinnostunut.

Remus on tavannut muutamia vieraita ja yleensä se tapittaa heitä uteliaana häntä varovaisen kiinnostuneena väpättäen. Jotakin vierasta se saattaa jo ensitapaamisella suukotella, riippuu ihan vieraan omasta habituksesta ja siitä miten koirien kanssa osataan olla.

Remus on hoidossa omakotitalossa, joka sijaitsee mukavasti metsän reunalla ja mistä pääsee näppärästi rauhallisille lenkkipoluille. Muiden ulkoilijoiden ohitukset ja autot jännittävät Remusta. Remuksen ulkoilut sijoittuvatkin metsäpoluille ja se saa myös telmiä isolla, aidatulla pihalla koirakavereiden kanssa. Remuksen kanssa ollaan harjoiteltu pelottavien asioiden katselua riittävällä etäisyydellä ja samalla poikaa palkiten. Reipas koirakaveri on myös korvaamaton tuki näissä tilanteissa.

Koko pienen ikänsä ahtaassa aitauksessa eläneenä Remuksen takajalkojen lihaksisto oli melkoisen onneton ja lihakseton, ja liikkuminen sen mukaista. Varmuuden vuoksi Remus kävi ortopedin vastaanotolla, missä sen lonkat kuvattiin. Kuvissa todettiin hieman löysät lonkkamaljat, mikä jossain määrin voi olla normaalia pennulle ja tilanne voi korjaantua iän myötä. Remus saa hyvälaatuista penturuokaa ja niveliä tukevia lisäravinteita. Ortopedi suositteli fysioterapiaa kuntoutukseen ja lihasmassan kasvatukseen. Kuukaudessa on tapahtunut jo huimaa edistystä eikä Remuksen takajalkojen liike näytä enää niin hontelolta.

Remus on ihana hoitopoika, kultainen ja äärimmäisen hurmaava pentu. Jäyniä keksitään kyllä ja pieneen suuhun on eksynyt jo yllättävän paljon sinne kuulumatonta aineistoa, mutta ei voi mitään. Sellaista se pennun kanssa eläminen on. Vastapainona Remus on kuitenkin hellyttävä poika, joka nauttii tutun ihmisen seurasta ja huomiosta yli kaiken. Lurppakorvainen Remus on kuluvien viikkojen aikana saanut hilattua molemmat korvansa pystyyn ja voi että, kuinka komea hurmuri siitä on kasvamassa.

Remus etsii kotia mieluiten omakotitalosta, sillä se reagoi kodin ulkopuolelta kuuluviin ääniin herkästi kimakalla haukulla. Kotiin saapuvat ihmiset eivät saa haukkua aikaiseksi, mutta esimerkiksi naapuritalon oven pamahdus saa. Muitakin asumismuotoja voidaan harkita, mutta kerrostalo ei ole Remuksen juttu. Remuksen toiveena on löytää omistautunut ihminen, joka on valmis panostamaan ystävänsä hyvinvointiin. Tarhalla kasvanut Remus etsii kotia, mistä löytyy se kuuluisa reipas koirakaveri antamaan tukea jännittävissä tilanteissa. Muutenkin Remus nauttii koiraseurasta ja on ehdottomasti onnellisempi kun kaksijalkaisten joukossa on muutama nelijalkainenkin. Ja mehän tietysti haluamme, että Remuksen loppuelämästä tulee mahdollisimman onnellinen.

Viipurin koirat - Remus kotihoidossa 11/2023

20.10.2023
Hurmaava Remus jätti sateisen tarhan taakseen ja muutti hoitopaikan lämpöön ihmettelemään kotikoiran elämää. Remuksesta ei vielä oteta vastaan hakemuksia. Lisätietoja pojasta tulee lähiaikoina.

7.10.2023
Remukselle on luvassa hoitopaikka Suomesta! Remus valmistautui matkaan käymällä tautitesteissä.

Kaikki 8 vektorivälitteistä tautia olivat negatiivisia. Remukselta tutkittiin anaplasmoosi, babesioosi, ehrlichioosi, hepatozoonoosi, leishmanioosi, Mycoplasma haemocanis sekä ihomato Dirofilaria repens ja sydänmato Dirofilaria immitis.

Remus kastroitiin Viipurin Koirien tuella.

13.9.2023
No mutta kukas se tämä poika on? Remus on utelias mutta hiukan ujo pentu, joka antaa pieniä ja varovaisia pusuja. Remus odottaa loppuelämän kotia tarhalla ja pienelle, aavistuksen varovaiselle pojalle se olisikin täysi lottovoitto.

Anna-emo ja sen kuusi vastasyntynyttä pentua päätyivät rankkurin kyytiin Olshanikin (suom. Ahjärvi) kylästä Karjalankannakselta toukokuussa. Koiraperhe tuotiin Snezhannan tarhalle ja sijoitettiin alkuun eristyksiin, jotta pienillä ja rokottamattomilla pennuilla olisi paremmat mahdollisuudet selviytyä. Ihme kyllä, kaikki kuusi pienokaista voimistuivat voimistumistaan ja selviytyivät vaikeista olosuhteista huolimatta. Ihmisrakkaan Anna-emon ei ollut vaikea löytää tietänsä Suomeen, ja nyt jälkikasvu odottaa samaisen onnenpotkun osuvan kohdalle.

Pennuista yksi adoptoitiin paikalliseen kotiin, mutta jäljelle jäävä viisikko katselee yhä aitauksestaan toiveikkaana. Katraaseen kuuluvat tyttö Riimi ja pojat Reino, Remus, Riiko ja Rolf. 

Remus on utelias ja ihmisistä kiinnostunut pentu, mutta se ei tohdi juosta vieraiden luokse ihan noin vain. Muiden pentujen vanavedessä Remus kerää nopeasti rohkeutensa ja lähtee nuuhkimaan lahkeita. Poika nostetaan syliin kuvattavaksi. Sylissä istuu pieni ja märkä pentu, jonka nenä suuntaa samantien kohti ihmisen kasvoja. Pari lipaisua partaan ja sen jälkeen Remus jää katselemaan hiukan ihmeissään ympärilleen. 

Ihmisten seuraa ei ole liiaksi tarjolla ja Remus on pysynyt hiukan varovaisena poikana. Se ilahtuu kuitenkin edelleen suuresti ihmisten saapumisesta ja lipoo sormia aitauksen väleistä. Remuksen pitäisi kuitenkin nopeasti päästä tarhalta pois, ettei se jäisi sinne varttumaan ja aristumaan.

Remuksen emo Anna muutti vastikään Suomeen. Tarhalla ihmisiä hurmannut Anna taitaa olla entinen kotikoira, sillä kaikki asiat liikenteestä sisällä kodissa asumiseen sujuvat kuin vanhalta tekijältä. Ihmisrakaskin Anna on eikä pelkää vieraita. Tämä tosin kävi selväksi jo tarhalla.

Annan pennut ovat saaneet kuitenkin toisenlaiset eväät elämäänsä. Ne ovat joutuneet tarhalle jo aivan pieninä eivätkä ole nähneet aitaustansa pidemmälle. Pentujen sosiaalistuminen ihmisiin ja muihin asioihin jää silloin tavallista heikommaksi. Tämä aiheuttaa lähes poikkeuksetta arkuutta koirissa - ja vaikka koira tarhalla vaikuttaisikin reippaalta, voi se Suomeen tullessaan muuttua hyvin araksi, koska sen sosiaalistuminen on tarhaoloissa ollut puutteellista. Erityisesti miehet ja lapset aiheuttavat koirissa usein jännitystä ja pelkoa.

Remus etsii kotia rauhalliselta alueelta, missä sille olisi tarjolla koirakaveri ja ihminen, joka ymmärtää että ensimmäiset viikot ja kuukaudet ovat vielä suurta ihmettelyn aikaa. Luottamus omiin ja tuttuihin ihmisiin saattaa kuitenkin kasvaa vauhdilla, sillä vaikka rohkeus on vähän niin ja näin, haluaisi pieni Remus kovasti saada osansa ihmisten huomiosta.

Miksi koirakaveri sitten on niin tärkeä? Lisätietoa löytyy täältä.

Viipurin koirat - Remus 28.7. & 9.9.2023

Huomioithan, että koirien kuvaukset on kirjoitettu niitä tarhaoloissa tarkkailemalla, ja niiden käyttäytyminen saattaa muuttua uuteen kotiin kotiutumisen myötä. Tutustu ensin huolellisesti adoptio-ohjeisiin kodin tarjoamista harkitessasi ja täytä sitten adoptiohakemus.