Sukupuoli: narttu (sterilisoitu)
Koko: keskikokoinen (n. 55 cm)
Syntymäaika: 9/2014

29.1.2019
Anouskan kuulumisia omasta kodista:

"Tänään Anouska (Anuska, Nuuska jne..) on ollut meillä tasan 2 kuukautta! Aika menee kyllä tosi nopeasti ja tuntuu, että Anuska olisi ollut meillä jo pitempään. Meidän mielestä hää on kotiutunut hyvin, tosin vertailukohtaa aiemmasta vastaavasta koirasta ei ole. Kissat ja Anuska tulevat älyttömän hienosti juttuun keskenään! Paremmin ei olisi voinut toivoakaan!

Anuska on ollut alusta asti sisäsiisti. Alkuun hää oli pisimmillään kolme vuorokautta pissaamatta ja kakkaamatta, oltiin jo huolesta suunniltaan ja lähdössä eläinlääkäriin. Lopulta luonto voitti ja siitä asti on tehnyt ulos asiansa 2-4 kertaa päivässä. Tuolloin alussa ei kyllä syönyt/juonutkaan juurikaan, joten ei ihme, että ei ollut asioitakaan tehtäväksi. Alussa ei ollut edes maha sekaisin, vaikka siihen oltiin varustauduttu. Uuden vuoden tietämillä oli maha ripulilla pari päivää (kiitos äidin, joka antoi liikaa herkkuja!) ja tuolloin oli pakon edessä yöllä tehnyt sisälle ripulikakat, muutoin ei.

Hihnassa Anuska osaa olla kuin vanha tekijä! Ei vedä eikä kisko, kulkee yleensä kuin nakutettuna oikealla puolella vierellä, välillä vilkaisee kuin kysyäkseen, onko tässä hyvä? Ihan alkuun ehkä viikon verran tosin ulkona käyminen oli yhtä kaaosta kaikille, tuolloin kiskoi aivan paniikissa ja peloissaan pitkin poikin. Silloin ajateltiin, että mitä on tullut tehtyä, tuleeko tästä koskaan yhtään mitään! Tuolloin ei tosiaan olisi tullut mieleenkään jättää yhtään kolmesta hihnasta pois! Varmaa on, että jos olisi silloin karkuun päässyt, ei olisi välttämättä löytynyt...

Nopeasti kuitenkin tottui hihnoihin ja miksi ulos mennään. Sisälle tuleminenkin oli ehkä ensimmäiset pari viikkoa tosi hankalaa, välillä hänet piti kantaa sisälle. Tähänkin tottui kyllä äkkiä ja nyt lähinnä naurattaa muistella noita alkuaikoja... Anuskasta on ihan parasta lenkillä ollessa päästä piehtaroimaan lumihankeen!!! Selvästi nauttii siitä suunnattomasti ja välillä pitää haukata lunta suuhun. Niin, ja nykyisin mennään ulkona valjailla ja yhdellä hihnalla. Jeeee!

Edelleen Anuska on melko arka ja varautunut, helposti säikähtää äkkinäisiä liikkeitä ja kovia ääniä, varsinkin ulkona. Miehiä vierastaa selvästi edelleen, vaikkakin mielellään ottaa rapsutukset vastaan kaikilta ja pystyy hihnassa kulkemaan myös miehen taluttamana. Ja toimittamaan asiansa, mikä ei alkuun ollut ollenkaan itsestään selvää.. Ruokahalu ei vieläkään ole suurensuuri, mutta syö jo nykyään sen pari kertaa päivässä. Herkutkin alkavat pikkuhiljaa kadota parempiin suihin.

Alkuun saattoi syödä vain kerran parissa päivässä, yleensä yöllä. Herkutkaan eivät maistuneet. Nyt on jo omaankin silmään lihonut sen verran, että kylkiluut eivät suoraan paista turkin alta. Kehuja sai myös eläinlääkärintarkastuksessa ennen joulua. Sanoi hyväkuntoisen näköiseksi (vaikka tosi laiha!) ja kehui papereitten olleen moitteettomassa kunnossa!

Autossa Anuska osaa matkustaa hienosti, makaa tyytyväisenä takana. Autoon pitää kylläkin edelleen nostaa, autoon menoa pelkää vielä. Koirakavereita on nähnyt myös ja niiden kanssa osaa olla myös todella hienosti! Kertaakaan ei olla kuultu, että haukkuisi mitään tai ketään. Kotona osaa olla tosi hyvin yksinään töiden ajan. Tai kissathan hällä on aina kaverina, ihan yksin hänen ei tarvitse koskaan olla.

Niin. En edes keksi mitään, mikä ei olisi Anuskan kanssa mennyt hyvin. Ei pystytä ymmärtämään, miten hää ei oo saanut kotia neljään vuoteen! Tähän mennessä kaikkein palkitsevin hetki on ollut jouluaaton aattona, kun hää ensimmäisen kerran heilutti häntää! Sitä en unohda ehkä ikinä! Täällä hää nyt kotona tyytyväisen oloisena makoilee omalla petillään, varsinkin näillä paukkupakkasilla, kun ulkona tassut palelee äkkiä. Näyttää osaavan arvostaa tätä; lämmintä ja pehmeää petiä ja kipoissa ruokaa ja vettä jatkuvasti. Ja kiehnääviä ja puskevia kissakavereita. Vielä me Anuskalle otetaan ihkaoma koirakaverikin!"

29.11.2018
Anouska muutti neljän vuoden odotuksen jälkeen omaan kotiin.

26.10.2018
Anouska osallistui Viipurin Koirien rabiesvasta-ainetasokartoitukseen rokotusvasteen varmistamiseksi ja sen vasta-ainearvot ylittivät 0,5 IU/ml, joka suojaa sitä tartunnalta. 

Viipurin koirat - Anouska 29.9.2018

18.10.2018
Anouskalle tehtiin pikatesti sydänmadon (Dirofilaria immitis) sekä punkkivälitteisten tautien varalta (ehrlichia, anaplasma ja borrelia). Tulos oli kaikkien osalta negatiivinen.

3.10.2017
Ihana Anouska odottaa yhä sitä oikeaa ihmistä, joka huomaisi tämän kiltin ja rauhallisen tytön ja ryhtyisi jakamaan arkensa sen kanssa.

Anouska tulee ilahtuneena heiluttamaan häntään aidalle, kun se huomaa tarhavieraat. Tulkaa tänne, se tuntuu sanovan. Anouska on monella tavalla aivan täydellinen tyttö. Se on kiltti niin ihmisille kuin toisille koirille, eikä lähde aitauskavereiden rähinöihin mukaan. Se ei myöskään vaikuta turhan vilkkaalta vaan enemmän sellaiselta tasaisen rauhalliselta tyypiltä, jonka kanssa pitkät metsäretket olisivat varmasti nautinto molemmille osapuolille – kunhan Anouska ensin pääsee vähän opettelemaan miten tarhan ulkopuolisessa maailmassa eletään.

Anouska on sellainen tavallisen täydellinen koira, jossa ei ole mitään liikaa tai liian vähän, vaan juuri sopivasti. Sellainen, joka vaan odottaa löytävänsä oman ihmisen, joka jaksaa rauhallisesti kertoa tarhalla kasvaneelle koiralle miten ihmeessä ihmisten keskellä oikein pitäisi olla ja käyttäytyä. Onneksi vanhemmatkin koirat oppivat uusia temppuja, ja Anouska on kuitenkin vielä varsin nuori, vaikkei mikään pentu enää olekaan. Sillä on toivottavasti vielä paljon elinvuosia jäljellä – omassa kodissa ja oman ihmisen kanssa, olisi Anouskan toive. Tämän koiran kohdalla tulee joka kerta surulliseksi, kun sen näkee tarhalla. Miten voi olla, ettei kukaan ole vielä keksinyt Anouskan ihanuutta? Eihän sen kohtalona ole unohtua tarhalle? Eihän?

3.10.2016
Sympaattinen Anouska odottaa ja odottaa - kai tätäkin kilttiä ja kaunista tyttöä varten on oma perhe ja koti jossakin?

Anouska täytti juuri kaksi vuotta, ja pian tulee kuluneeksi kaksi vuotta myös siitä, kun Anouska hylättiin ja se joutui tarhalle. Kuluneet vuodet ovat tehneet Anouskasta hyvin kiltin ja rauhallisen oloisen tytön, joka ei pahemmin tee itsestään numeroa, mutta joka kuitenkin nauttii kovasti ihmisten seurasta silloin kun sitä onnistuu saamaan. Anouska kun jää helposti syrjään silloin, kun riehakkaammat koirat hakevat huomiota.

Anouska on päässyt myös vähän harjoittelemaan hihnassa kävelemistä. Aluksi se oli Anouskasta melkoisen jännittävää, mutta kun tyttö pääsi haistelemaan ja maistelemaan ruohoa, alkoi elämäkin hymyillä ihan uudella tavalla. Hihnassa kulkeminen oli melkoista poukkoilua, mutta sellaistahan se on, jos hihna ja panta ovat ihan uusia juttuja!

Olemme varmoja, että Anouskasta tulisi hieno koiraystävä jollekin onnekkaalle. Monen silmissä Anouska taitaa olla kovin tavallisen näköinen koira, mutta jossain on pakko olla sen ihmisen, joka Anouskaa katsoessaan näkee siinä maailman kauneimman koiran. Sellaisen koiran, jonka kanssa haluaa kulkea rinnakkain metsäteillä ja kaupunkien kaduilla, ja joka jaksaa kuunnella kaikki maailman murheet ja jakaa myös paljon onnellisia ja hyviä hetkiä.

Viipurin koirat - Anouska 17.11.2016

28.8.2015
Anouska tuntuu jääneen monen muun koiran varjoon, sillä kukaan ei ole ollut tästä kauniista ja ystävällisestä tytöstä kiinnostunut. Löytäisitkö sinä kenties ystävän Anouskasta?

Anouska odottaa iloisena häntäänsä heiluttaen portin toisella puolella ihmisten saapumista aitaukseen. Tytön suurin ujous on karissut tipotiehensä jo aikapäiviä sitten, mutta Anouska tuntuu välillä silti hiukan tuumivan, kuinka antaumuksella on turvallista tulla rapsuteltavaksi. Se kyllä tulee luokse iloisena ja sitä saa silitellä, mutta välillä se ottaa muutaman askeleen taaksepäin. Muutaman kerran tyttö intoutui leikkiinkin ja otti villejä loikkia ympärillä samalla, kun sitä rapsutteli.

Mistähän löytyisi Anouskalle ihminen, joka haluaisi täyttää tytön elämän ilolla, riemulla ja rakkaudella?

31.1.2015
Anouska on tätä nykyä pirteä ja puuhakas pentu, joka ei turhia ujostele. Anouskan sisarukset Annabel ja Emir ovat jo Suomessa - milloin mahtaa olla Anouskan vuoro?

Viipurin koirat - Anouska 21.3.2015

3.12.2014
Iso maailma on Anouskan mielestä vielä kovin jännittävä paikka. Anouska hylättiin loppuvuodesta Irinan tarhalle, ja tyttö toivoisi pian pääsevänsä lämpimään, omaan kotiin!

Anouska ei ymmärrä lainkaan, miksi joku halusi siitä eroon. Eihän näin suloisessa ja kauniissa pennussa voi olla mitään vikaa! Tyttö pitääkin nyt pienet tassunsa tiukasti ristissä, että joku huomaisi sen, ja tarjoaisi sille kunnollisen ja rakastavan kodin ennen kuin kovat pakkaset saapuvat Viipuriin!

Anouska on vielä häkellyksissä tarhalle joutumisesta. Iso koiratarha ja kova meteli aiheuttavat tytölle huolestuneen katseen, joita kehystävät pienet otsarypyt. Anouskan saa nostettua syliin rapsuteltavaksi, mutta kuvaustilanne ja iso kamera taitavat olla vielä liikaa sille, ja tyttönen vilistääkin muutaman kuvan jälkeen kiireesti pentukopin turvalliselle perälle kyhjöttämään. Ujolle Anouskalle toivoisikin oman kodin pian löytyvän, jotta se pääsisi turvallisen ja rakastavan ympäristön myötä reipastumaan vielä pentuna.

Anouska muuttaisi mieluusti sellaisen ihmisen luokse, joka on valmis kärsivällisesti totuttamaan ujoa pentua maailman ihmeellisyyksiin ja rohkaisemaan sitä uusien asioiden äärellä. Anouska ei myöskään halua joutua enää koskaan hylätyksi, joten mietithän vielä tarkkaan tulevia vuosiasi ennen kuin päädyt tarjoamaan tytölle kotia.

Huomioithan, että koirien kuvaukset on kirjoitettu niitä tarhaoloissa tarkkailemalla, ja niiden käyttäytyminen saattaa muuttua uuteen kotiin kotiutumisen myötä. Tutustu ensin huolellisesti adoptio-ohjeisiin kodin tarjoamista harkitessasi ja täytä sitten adoptiohakemus.