Sukupuoli: narttu (sterilisoitu)
Koko: kasvaa keskikokoiseksi
Syntymäaika: 5/2022
Tautitestattu: 10/2022

7.10.2022
Mana sai kodin Espoosta.

17.8.2022
Tapasimme Manan sisaruksineen. Nämä natiaiset ovat valmiita valloittamaan uuden kotimaan lokakuussa, kun ne ovat saaneet riittävän monet rokotukset ja ikää on tarpeeksi.

Mauia lukuunottamatta koko porukka oli reippaita ja suloisia, ja Mauinkin ujous helpotti pian. Sitä sai rapsuttaa, vaikkei se tullutkaan oma-aloitteisesti vieraan ihmisen luo. Sen siskokset tulivat iloisesti tervehtimään ja viihtyivät sylissä. Kaikkein reippain oli valkoisella piirtokuviolla varustettu Reo ja hyvänä kakkosena tuli Mana.

Viipurin koirat - Mana 12.8.2022

11.8.2022
Voi kuinka ilmeikäs kaunokainen Mana onkaan, ja vielä omaa kotia vailla!

Mana ja neljä sen sisarusta – Moana, Maui, Reo ja Rua – haettiin turvaan Kravtsovon eli Hovinmaan maaseututaajamasta. Pentujen tarina on surullisen yleinen: ne syntyivät ei-toivottuina vahinkopentuina kotikoiralle, jonka omistajalla ei ollut halua eikä aikomusta pitää niistä huolta. Pentujen emo oli Snezhannalle valitettavan tuttu, sillä kyseessä ei ollut ensimmäinen kerta, kun häntä pyydettiin omistajien toimesta noutamaan vastasyntyneet pienokaiset tarhalle. Sterilisaatioon suhtaudutaan vielä pakoittain kielteisesti ja emon omistajat olivat itsepintaisesti kieltäytyneet sterilisoimasta koiraansa, joka oli nyt vain kolmevuotiaana saanut jo kahdet pennut.

Tarhojen tilanne Venäjällä on maailmantilanteen takia hankala. Pulaa on niin lääkkeistä, ruuasta kuin tilastakin. Snezhannalle ajatus siitä, että kyseiset omistajat pyytäisivät häntä puolen vuoden välein hoitamaan uutta pentukatrasta, oli kertakaikkisen kestämätön. Hän piti sinnikkäästi puolensa, vaikka pennut uhattiin jopa tappaa, ja vaati, että pentujen emo tulisi sterilisoida ja vain siinä tapauksessa hän suostuisi ottamaan pennut hoiviinsa. Emo sterilisoitiin ja pennut lähtivät kertaalleen rokotettuina kohti tarhaa odottamaan uusia koteja. Ne kaikki saivat uuden mahdollisuuden eikä niiden emon tarvitse enää koskaan synnyttää ei-toivottuja pentuja.

Mana erottuu sisarustensa joukosta vaalealla turkillaan. Ja sen hymy on valloittava. Mana ei onneksi ymmärrä, että sen elämä meinasi päättyä ennen kuin se ehti kunnolla alkaakaan. Tarhalla se on päässyt tapaamaan ihmisiä ja harjoittelemaan hihnassa kävelyä. Pienen osan elämästään se sai myös elää tarhan ulkopuolisessa maailmassa tottuen erilaisiin ääniin ja muihin ärsykkeisiin. Tarhalle siirtyminen on kuitenkin pienelle pennulle vähintäänkin jännittävää. Ympärillä on jatkuvasti melua, resursseja on vähän ja ihmisillä ei ole tarpeeksi aikaa Manan ansaitseman huomion tarjoamiseksi. Onneksi sisaruksista saa turvaa, lohtua ja leikkiseuraa. Mutta voi kunpa sen aika tarhalla jäisi lyhyeksi ja se saisi pian matkustaa omaan kotiin.

Mana toivoo kotia, joka on sen suhteen kärsivällinen ja antaa sopeutumiselle riittävästi aikaa. Se kaipaa uusilta omistajilta myös pitkää pinnaa ja huumorintajua, sillä pilke silmäkulmassa pentumaiseen tapaan se saattaa keksiä monenlaisia temppuja uusien omistajien päänmenoksi.

Tarhoilla kasvaneet pennut ovat olleet aiempaa vähemmän erilaisten ihmisten kanssa tekemisissä, koska pandemia on rajoittanut niin suomalaisten kuin venäläistenkin vapaaehtoisten käyntejä tarhoilla. Pentujen sosiaalistuminen ihmisiin ja muihin asioihin jää silloin tavallista heikommaksi. Tämä aiheuttaa lähes poikkeuksetta arkuutta koirissa - ja vaikka koira tarhalla vaikuttaisikin reippaalta, voi se Suomeen tullessaan muuttua hyvin araksi, koska sen sosiaalistuminen on tarhaoloissa ollut puutteellista. Erityisesti miehet ja lapset aiheuttavat koirissa usein jännitystä ja pelkoa.

Viipurin koirat - Moana, Maui, Mana, Rua & Reo 8/2022

Huomioithan, että koirien kuvaukset on kirjoitettu niitä tarhaoloissa tarkkailemalla, ja niiden käyttäytyminen saattaa muuttua uuteen kotiin kotiutumisen myötä. Tutustu ensin huolellisesti adoptio-ohjeisiin kodin tarjoamista harkitessasi ja täytä sitten adoptiohakemus.