Sukupuoli: narttu 
Koko: kasvaa keskikokoiseksi
Syntymäaika: 7/2021
Tautitestattu: 12/2021

3.3.2022
Amelia löysi kodin Jyväskylästä.

17.2.2022
Amelia alkaa olla valmis omaan kotiin. 

Amelian päivät kuluvat leikkien ja nukkuen. Amppu ei ole enää poikkeuksellisen rauhallinen, kuten Suomeen tullessaan, vaan siitä löytyy normaalia pentuenergiaa ja välillä myös murrosikäiselle koiralle tyypillisiä riiviömäisiä piirteitä. Se juoksee mielellään pihalla ja kaiveee lumeen kuoppia, kanniskelee lelujaan ja painii koirakaverin kanssa. Yöt se nukkuu kuitenkin edelleen todella hienosti, eikä herättele ihmisiä. Amelia on myös aina valmis pienille päikkäreille yhdessä ihmisen ja toisten koirien kanssa.

Sisäsiisteysopettelu on Amelialla hyvällä mallilla. Yhtenä päivänä Amppu oivalsi, että tarpeet voi tehdä uloskin, ja siitä lähtien asia on edistynyt pienin askelin. Pissarätistä on luovuttu ja asiat ovat hoituneet joitakin vahinkoja lukuunottamatta ulos. Amelia osaa myös ilmaista, että sillä on hätä: se vinkuu ja vilkuilee ulko-ovelle. 

Myös ulkoilussa on edistytty ja Amelia kulkee reippaasti toisten koirien perässä hihnassa ja välillä myös joukon etunenässä. Vastaantulijat ovat edelleen jännittäviä, ja niitä vetäydytään sivummalle katselemaan. Amelian hoitopaikka sijaitsee rauhallisella pientaloalueella, jossa vastaantulijoita ei ole paljoa, mutta se on kuitenkin kohdannut mm. sellaisia asioita kuin juokseva lapsi ja sauvakävelijä ilman suurta paniikkia. Pelottavat asiat saavat Amelian jähmettymään ja pyrkimään takaisin kotiin päin. Koirakaverista on Amelialle kävelyillä niin suuri apu, että sellainen on toivottavasti myös uudessa kodissa Ameliaa odottamassa.

Amelia ei enää pelkää toisten koirien haukkumista vaan osallistuu kuoroon innolla itsekin ja jatkaa vielä sooloesitystä senkin jälkeen, kun toiset ovat lopettaneet. Pihaa Amelia vahtii hyvinkin ponnekkaasti, minkä vuoksi tulevan kodin ei kannata olla vilkkaasti liikennöidyn ulkoilureitin varrella. Sisällä Amelia ei vahdi muulloin kuin silloin, jos ulkoa kuuluu koiran haukuntaa. Seinänaapurista kuuluviin ääniin se ei ole reagoinut. Innostuessaan Amelia kuitenkin haukkuu edelleen. 

Amelian ylipaino on karissut lisääntyneen liikkumisen ja parantuneen ruokavalion myötä. Painoa on nyt 14 kg. Amelian nilkat ovat suoristuneet huomattavasti, kuten oli odotettavissakin. On hyvin mahdollista, että niistä tulee täysin normaalit.

Viipurin koirat - Amelia 18.2.2022

27.1.2022
Amelia on reipastunut jonkin verran ja puuhailee nykyään mielellään leluillaan. Yhteinen sävel hoitopaikan omien koirien kanssa alkaa myös löytyä ja näiden kanssa on kiva leikkiä. 

Joskus leikkikaluksi kelpaa sukkakin ja pari kertaa Amelia on kannellut kenkää, mutta muuten se ei ole ottanut mitään sellaisia tavaroita, joita ei sovi ottaa. Sähköjohdot ja ylipäätään kaikki sellainen tavara, mihin koiranpennut yleensä tarttuvat, on saanut olla rauhassa. Lakanoihin ja mattoihin ei ole ilmestynyt reikiä, eikä tuolinjalkoihin hampaidenjälkiä. 

Amelian kanssa on käyty kerran yksityisessä koirapuistossa tuttujen koirien kanssa, mutta paikan päällä todettiin, että verkkoaita on sen verran väljä, että pennut päätettiin pitää varmuuden vuoksi hihnassa. 

Ulkoilu jännittää Ameliaa edelleen melkoisesti ja vaikka se alkaa olla omalla pihalla melko vapautunut, hihnalenkillä sitä jännittää. Tyypillisesti Amelia pistääkin jarrut päälle noin 100 metrin päässä kotoa, eikä sitä ole siinä tilanteessa pakotettu eteenpäin. Ohi ajaviin autoihin ja sauvakävelijöihin se on nyt jo jonkin verran tottunut ja asiaan tietysti kuuluu, että ohitustilanteessa saa herkkuja palkaksi. Amelialle kuitenkin toivotaan ehdottomasti kotia, jossa olisi oma piha. Siellä Amelian olisi turvallista harjoitella sisäsiisteyttä ja siellä sillä olisi myös mahdollisuus ulkoiluun ja liikuntaan silloinkin, kun hihnakävely on vielä harjoitteluvaiheessa. Mitä rauhallisempi ympäristö, sitä helpompaa harjoittelu tulee olemaan. Amelia toivoo myös, ettei sen tulevassa kodissa laukkaisi jakuvasti vieraita. Vieraita Amelia tervehtii haukkumalla, mutta on myös valmis ystävystymään, kunhan saa tehdä sen omaan tahtiinsa. Haukkuminen johtuu pelosta ja epävarmuudesta. Aggressiivisuutta Ameliassa ei ole ollut ripaustakaan. Amelia saattaa tervehtiä tuttujakin ihmisiä haukkumalla, mutta tähän on syynä innostus, joka menee pian ohi. Ilopissoja Amelialla ei näissä tilanteissa enää lirahda. Vaikka Amelia haukkuu, se ei ole varsinaisesti haukkuherkkä vaan haukkuu ainoastaan hyvästä syystä.

Amelia kävi ortopedisissa tutkimuksissa mahdollisen kipuoireen vuoksi. Siltä kuvattiin lonkat, ranteet ja kyynärät. Luustosta ei löytynyt vikaa ja mahdollinen kipu saattaakin johtua ohimenevästä panosteiitista. Röntgenkuvat ja lausunto annetaan Amelian mukana tulevaan kotiin. Amelian etujaloista todettiin, että sen ranteet ovat yliojentuneet johtuen löysistä nivelsiteistä, mutta luustossa ei ole vikaa. Etutassut ovat Amelialla hiukan lattajalkatyyppiset. Amelia saa hyvälaatuista, proteiinipitoista penturuokaa ja lisäksi nivelravinteita, jotta se kasvaisi mahdollisimmat terveeksi ja vahvaksi tytöksi. Lääkärissä Ameliaa jännitti, mutta se antoi kiltisti lääkärin tutkia ja väännellä kaikki paikat. 

25.12.2021
Amelialle lisättiin video.

Viipurin koirat - Amelia kotihoidossa

23.12.2021
Amelian stressitasot ovat laskeneet ja asiat, jotka tuntuivat vaikeilta vain muutama päivä sitten, eivät enää haittaakaan.

Amelia on huomannut, ettei taivas putoa päähän, jos ihminen poistuu paikalta. Väki saa mennä ilman sen suurempia reaktioita. Takaisin tuleminen on tietysti ihana juttu ja joskus siinä yhteydessä saattaa lirahtaa pieni ilopissa, vaikka muuten Amelia pystyy pidättämään pitkiäkin aikoja. Ihan yksin Amelia ei ole vielä kotona ollut mutta on esimerkiksi viettänyt aikaa eri huoneessa kuin muut, jopa omasta aloitteestaan. Toinen pelottava asia – toisten koirien haukkuminen – ei sekään tunnu enää niin kamalalta. Alkuun Amelia pelästyi kovasti, jos hoitopaikan toiset koirat haukkuivat, vaikkei haukku kohdistunut siihen itseensä millään tavalla.

Amelia on valtavan kiltti ja pennuksi rauhallinen. Kenties siitäkin vielä kuoriutuu penturiiviö, mutta ainakin toistaiseksi se on jättänyt tavarat rauhaan. Se ei hammastele eikä roiku housunlahkeessa hampaineen. Venäläisessä hoitopaikassa on ilmeisesti opetettu, ettei koiran paikka ole sohvalla tai sängyssä, eikä Amelia ole kertaakaan pyrkinyt niille hyppäämään. Koiranpedeistä se tykkää sen sijaan kovasti. Nyt se pystyy olemaan jo niin rento, että hyvä makuupaikka saattaa löytyä myös keskeltä lattiaa. 

Tutut ihmiset ovat Amelian mielestä ihania. Toisin kuin monien muiden tarhalta hiljattain tulleiden pentujen mielestä, mies ei ole sen silmissä yhtään pelottavampi kuin nainen. Silityksiä on kiva ottaa vastaan kyljellään maaten tai toisinaan kokonaan selällään. 

18.12.2021
Amelia pääsi hoitopaikkaan Vantaalle. Amelialle etsitään toistaiseksi kotia suht rauhalliselta alueelta, ei kerrostalosta.

Kodissa asuminen on Amelialle tuttu juttu, sillä se on saanut asua viimeiset pari kuukautta Antreassa sijaiskodissa. Taaperoikäinen lapsi on tullut siellä asuessa tutuksi, eikä Amelia pelkää myöskään miehiä. Sisäsiisteyskasvatus näyttää kuitenkin jääneen Venäjällä kesken, ja Amelia on oppinut tekemään tarpeensa pissa-alustalle sisällä. Ulkona asiointi on sille vielä uutta. 

Amelia on toisaalta melko reipas ja ihmisrakas mutta toisaalta saattaa myös säikähtää herkästi. Se kiintyy voimakkaasti omaan ihmiseen ja seuraa perässä kaikkialle. Yksinolon opettelu vaatii harjoittelua. 

Hoitotoimenpiteet onnistuvat Amelian kanssa helposti. Se pääsi heti ensimmäisenä iltana suihkuun ja kynnet leikattiin. Ensimmäinen yö hoitopaikassa sujui Amelialla rauhallisesti ja se vietti sen nukkuen pedillään.

Amelian hoitopaikassa on kaksi aikuista koiraa, joihin se on suhtautunut alusta saakkaa ystävällisesti. Se on kuitenkin paljon kiinnostuneempi ihmisistä kuin koirista.

Ensimmäisen vuorokauden perusteella vaikuttaa siltä, että Amelia todennäköisesti sopii lapsiperheeseen. Se tarvitsee kuitenkin kodin, jossa voidaan totutella yksinoloon asteittain. Koska Amelia saattaa vinkua ja haukkuakin, ei kerrostalo ole sille kodiksi paras vaihtoehto.

Amelia tutkittiin ennen Suomeen tuloa kahdeksan vektorivälitteisen taudin varalta. Siltä testattiin PCR-tutkimuksilla negatiivisiksi anaplasmoosi, babesioosi, ehrlichioosi, hepatozoonoosi, sydänmato (Dirofilaria immitis) ja ihomato (Dirofilaria repens), leishmanioosi ja hemoplasmoosi (Mycoplasma haemocanis). 

Viipurin Koirat testasi Amelian rabiesvasta-ainetason ja se ylitti tarvittavan 0,5 IU/ml, joka suojaa tartunnalta.

Amelia on leikkaamaton ja sen adoption edellytyksenä on, että uusi koti huolehtii sen sterilisoinnista määräajan kuluessa. 

21.11.2021
Amelia on sosiaalinen tyttö, joka saa onnekkaasti odottaa oman kodin löytymistä hoitopaikassa. Amelia tulee hyvin toimeen hoitoperheen lasten ja kissojen kanssa.

Emokoira Maroussia ja sen pennut päätyivät tarhalle syksyllä. Kodittoman koiraperheen menneisyydestä ei ole tarkkoja tietoja. Liikkuva sterilointiklinikka oli kyyditsemässä niitä Snezhannan tarhalle, mutta kun tarhalla ei ollut tilaa ohjattiin kuusi pentua ja emokoira Margaritan luokse.

Maroussia-emo on reipas ja ihmisrakas koira, joka osaa kävellä hihnassa. Sillä on hyvinkin saattanut olla koti. Ehkä omistaja väsyi pentujen hoitamiseen ja päätti hankkiutua koko porukasta kerralla eroon. Osa pennuista löysi kodit jo Venäjältä, mutta jäljelle jäänyt nelikko Amelia, Beau, Bentley ja Bugatti toivovat kotien löytyvän Suomesta.

Margarita järjesti pienille pennuille hoitopaikat vähäksi aikaa, jotta ne eivät joutuneet samantien tarhalle. Hoitoperheen kävi sääliksi Ameliaa eivätkä he tohtineet palauttaa Ameliaa tarhalle ja ainakin toistaiseksi tyttö saa odottaa oman kodin löytymistä sijaisperheessä. Voi kuitenkin olla, ettei onni kestä kauaa ja pian Ameliankin on muutettava kodin lämmöstä kylmälle tarhalle. Asuessaan hoitopaikassa Amelia on päässyt harjoittelemaan jo kotikoiran taitoja ja mielellään jatkaisi harjoituksia omassa kodissa Suomessa. Amelia on hoitopaikassaan tottunut myös taaperoikäisiin lapsiin.

Amelia on rokotettu kattavasti ja se sterilisoidaan, tautitestataan sekä rabiesvasta-ainetestataan ennen Suomeen tuloa. 

Tarhoilla kasvaneet pennut ovat olleet aiempaa vähemmän erilaisten ihmisten kanssa tekemisissä, koska pandemia on rajoittanut niin suomalaisten kuin venäläistenkin vapaaehtoisten käyntejä tarhoilla. Pentujen sosiaalistuminen ihmisiin ja muihin asioihin jää silloin tavallista heikommaksi. Tämä aiheuttaa lähes poikkeuksetta arkuutta koirissa - ja vaikka koira tarhalla vaikuttaisikin reippaalta, voi se Suomeen tullessaan muuttua hyvin araksi, koska sen sosiaalistuminen on tarhaoloissa ollut puutteellista. Erityisesti miehet ja lapset aiheuttavat koirissa usein jännitystä ja pelkoa.

Tutustu ensin huolellisesti adoptio-ohjeisiin kodin tarjoamista harkitessasi ja täytä sitten adoptiohakemus.