Sukupuoli: narttu (sterilisoitu)
Koko: kasvaa keskikokoiseksi
Syntymäaika: 8/2021
Tautitestattu: 12/2021

7.1.2022
Paula jäi asumaan hoitopaikkaansa Vantaalle.

17.12.2021
Kovin iloinen ja reipas Paula pääsi Suomeen jatkamaan kodinetsintää.

Paula tutkittiin ennen Suomeen tuloa kahdeksan vektorivälitteisen taudin varalta. Siltä testattiin PCR-tutkimuksilla negatiivisiksi anaplasmoosi, babesioosi, ehrlichioosi, hepatozoonoosi, sydänmato (Dirofilaria immitis) ja ihomato (Dirofilaria repens), leishmanioosi ja hemoplasmoosi (Mycoplasma haemocanis). 

Viipurin Koirat testasi Paulan rabiesvasta-ainetason ja se ylitti tarvittavan 0,5 IU/ml, joka suojaa tartunnalta.

20.11.2021
Paula katselee luppakorvat sojottaen ja ihmettelee, miten tänne päädyttiin. Tämä nuori kaunokainen olisi enemmän kuin valmis hyppäämään rekkaan kohti Suomea, missä se voisi vailla huolen häivää hurmata ihmisiä.

Elokuun alussa Lesogorskista (ent. Jääski) löytyi raunioituneen rakennuksen uumenista arvokas lasti – säkki täynnä pienen pieniä, lähes vastasyntyneitä ja täysin avuttomia koiranpentuja. Tämäkin tarina noudattaa valitettavan tuttua kaavaa: leikkaamattoman nartun ei-toivotut pennut on pyritty huomaamattomasti hävittämään hylkäämällä ne oman onnensa nojaan. Näillä pienillä avuttomilla oli kuitenkin onni matkassa, sillä ohikulkija kuuli raunioista kantautuvan hennon ininän ja pennut löydettiin ennen kuin oli liian myöhäistä. Emosta aivan liian aikaisin eroon joutuneiden pentujen hoitaminen on kuitenkin raskasta ja sisältää monia unettomia öitä ja liialti huolta ja stressiä. Pentujen onneksi muutama avulias vapaaehtoinen kuitenkin löytyi, ja niinpä pennut autettiin pulloruokinnan avulla elämässä alkuun. Kaksi niistä jäi Snezhannan oman perheen luo kasvamaan. Suomesta saatiin arvokasta apua emomaidonvastikkeen ja purkkiruuan muodossa.

Paula seitsemän sisaruksensa kanssa vietti elämänsä ensimmäiset kuukaudet kodissa, missä ne tottuivat muun muassa lapsiin, hellyyteen ja yhdessäoloon. Muutama onnekas pentu onnistui tänä aikana löytämään kodit, mutta Paula ja sisarukset Pablo, Paulo, Polina ja Polli siirtyivät noin kolmen kuukauden ikäisinä tarhalle. Muutos entiseen on suuri ja sisarusjoukolle erityisen rankka – tottuivathan ne jo elämään lämpimässä ja turvallisessa kodissa, missä oli ihmisseuraa tarjolla. Snezhanna ja pentuja hoitaneet vapaaehtoiset toivovatkin hartaasti niiden löytävän omat kodit niin pian kuin mahdollista. Sosiaalisten pentujen kanssa on jo aloitettu hihnaharjoittelut siinä toivossa, että ne todella saisivat pian vaihtaa kolean tarhan omaan kotiin.

Voi mikä kaunokainen Paula onkaan! Sen kaunis vaalea turkki, suuret sojottavat korvat ja suloinen pieni pää varmasti herättävät jonkun huomion, eikö vain? Näin me ainakin suuresti toivomme. Ihmisiin tottunut Paula toivoo kovasti, että tarhalla vietetty aika jäisi lyhyeksi, sillä oma peti, lämmin syli ja takuuvarmasti täyttyvä ruokakuppi houkuttelevat sitä etenkin nyt, kun päivät kylmenevät. Paula on elämänsä ensimmäiset kuukaudet saanut elää kodissa – äänien ja ihmisten ympäröimänä. Se on kuitenkin todella nuori tyttö, eikä sillä ole vielä kotikoiran taitoja tassuissaan. Hihnaharjoittelut se on onnekkaana päässyt jo aloittamaan ja jatkaisi niitä enemmän kuin mielellään omassa kodissa. Uuden omistajan tulee kuitenkin ymmärtää, että perustaitojen opettelu voi viedä paljonkin aikaa ja saattaa vaatia pitkää pinnaa sekä hyvää huumorintajua. Kenties se tylsistyessään pentumaiseen tapaan järsii kengät jos toisetkin, mutta lempeällä opastuksella ja riittävällä aktivoinnilla siitä tulee varmasti ihana, omanlaisensa perheenjäsen.

Paula on rokotettu kattavasti ja se sterilisoidaan, tautitestataan sekä rabiesvasta-ainetestataan ennen Suomeen tuloa. 

Tarhoilla kasvaneet pennut ovat olleet aiempaa vähemmän erilaisten ihmisten kanssa tekemisissä, koska pandemia on rajoittanut niin suomalaisten kuin venäläistenkin vapaaehtoisten käyntejä tarhoilla. Pentujen sosiaalistuminen ihmisiin ja muihin asioihin jää silloin tavallista heikommaksi. Tämä aiheuttaa lähes poikkeuksetta arkuutta koirissa - ja vaikka koira tarhalla vaikuttaisikin reippaalta, voi se Suomeen tullessaan muuttua hyvin araksi, koska sen sosiaalistuminen on tarhaoloissa ollut puutteellista. Erityisesti miehet ja lapset aiheuttavat koirissa usein jännitystä ja pelkoa.

Tutustu ensin huolellisesti adoptio-ohjeisiin kodin tarjoamista harkitessasi ja täytä sitten adoptiohakemus.

Viipurin koirat - Paula 14.11.2021