Sukupuoli: narttu (sterilisoitu)
Koko: keskikokoinen  (n. 50 cm)
Syntymäaika: 2008

2.8.2012
"Kun Selena eli Senni eräänä kesäkuun alkupuolen iltana tuli autosta pihaamme, ajattelin, että en vielä koskaan ole nänhyt niin pelokasta pikku koiraa.

Sille oli jätetty päälle viipurinkoirien valjaat ja panta, sillä oli aivan selvää, että se olisi ollut mennyttä, jos se olisi päässyt kiskomaan itsensä jossakin vaiheessa matkaa irti ja pakenemaan. Se kyyristeli ja veti hihnaansa sinnikkäästi kohden ainoalta turvapaikalta näyttävää metsää.

8-vuotias tanskandoggiukkomme Aksu rakastaa toisia koiria ja yritti välittömästi päästä tekemään tuttavuutta. Se perääntyi hiukan hämmentyneenä, kun lähestyminen sai aikaan rähinän ja hampaitten näyttämisen.  Annoin Sennin katsella ulkona vähän aikaa ja kiskoin sen sitten sisään, väkisin, sillä oli aivan selvää, että se ei koskaan elämässään ollut ollut sisällä talossa, eikä missään nimessä halunnut sinne nytkään. Sinne sen kuitenkin saimme, ja siihen se jäi makaamaan aivan oven eteen matolle. Se kieltäytyi syömästä mitään, joten annoin sille vesikupin ja jätin sen yöksi rauhaan.

Aamulla vein sen ulos ja laitoin kiinni ketjuun. Tarhaa meillä ei ole. Se suostui hyvin kauniisti ja varovasti syömään muutaman nakinpalan kädestäni. Koiranruokaan se ei koskenutkaan moneen päivään, vain kotiruoka kelpasi ja sekin huonosti. No, saihan se silloin tutstua sellaiseenkin ruokaan kuin lehmän ternimaidosta tehtyyn uunijuustoon, jota yksikään tuntemani koira ei ole voinut vastustaa, ei Sennikään.

Aksun lähestyminen sai aikaan hirveän rähinän ja irvistelemisen. Onneksi Aksu on niin täydellisen riidanhaluton ja vailla kaikkea vihamielisyyttä, että vain kovin läheltä silmille roiskuva räkä sai sen urahtamaan ja väistymään hiukan kauemmaksi. Kiinni Senni ei yrittänyt käydä, teki vain valehyökkäyksiä niin että leuat napsahtelivat ja rähisi hirveästi. Kahteen ensimmäiseen päivään koira ei suostunut lähtemään minkäänlaiselle lenkille. Oli aika selvää, että sen lisäksi, ettei se koskaan ole asunut talossa, sitä ei myöskään ollut lenkitetty. Kolmentena päivänä sain sen lähtemään mukaan ja teimme pikku lenkin, joskaan se ei ymmärtänyt tietenkään yhtään mitään hihnassa kulkemisesta. Lenkillä se ei rähjännyt Aksulle, kulki tämän perässä ja jopa nuuhkaisi hiukan.

Kolmantena päivänä Senni suostui varovasti hiipimään itse sisään. Makuupaikka oli edelleen aivan ovipielessä, eikä se suostunut tulemaan siitä yhtään pidemmälle. Viikon kuluttua se alkoi illalla hiipiä hiljaa kurkistamaan keittiön ovelta olohuoneeseen, missä loppuillasta istuimme. Televisio tuntui olevan sen mielestä käsittämätön ja pelottava laite. Kului yli kaksi viikkoa, ennen kuin se oma-aloitteisesti tuli tutkimaan huoneita ja meni sitten olohuoneen matolle makaamaan.

Suhde Aksuun alkoi korjaantua nopeasti lenkkeilyn mukana. Nykyisin koirat ovat kaverit keskenään ja painelisivat aivan ilmeisesti saman tien suuriin metsiin, jos pääsisivät yhdessä irti. Niin Aksu nimittäin teki edellisen rescue-koiramme Sesin kanssa. Pisimmillään ne olivat reissussa kolme päivää, ja ehdin jo tehdä niistä katoamisilmoituksen lehteen. Luulin se olevan jo liian vanha moiseen, mutta eipä näytä olevan. En halua Sennille tapahtuvan samaa, joten olen toistaiseksi ajatellut, että sen on tyydyttävä olemaan kytkettynä tämä kesä. Se on kuitenkin luonteeltaan niin hirmuisen arka, että tuttavuuden tekeminen vaikkapa sähköpaimenaidan kanssa voisi saada sen pakenemaan päättömästi ties miten kauas. Syksyllä, kun paimenaidat on sammutettu, Sennin on aika päästä juoksemaan vapaana, ja silloin Aksu pidetään kyllä lukkojen takana tai remmissä.

Ensimmäiset kaksi viikkoa Senni oli sisäsiisti. Sitten se sai ripulin ja teki tarpeensa kodinhoitohuoneeseen. Koska se laski sinne parit lammikotkin, olen pitänyt se öisin sisälläkin kytkettynä, jotta se ei pääse kodinhoitohuoneeseen ja unohtaa, että luuli sitä vessaksi.
Toinen syy kytkettynä pitämiseen öisin on, että Aksu osaa avata lukitutkin ovet, jos sille tulee yöllä tarve lähteä ulos. Viime talvena koimme sen ensimmäisen kerra 28 asteen pakkasella. Heräsin yöllä siihen, kun koira tökki minua kuonollaan ja teputti jalkojaan sänkyni vieressä. Heitin peiton syrjään ja totesin, että on kamalan kylmä. Ja miksei olisi ollut, kun ovet olivat ulos asti auki selkosen selällään ja pakkasta lähes kolmekymmentä astetta. Ohutturkkinen koira oli alkanut palella olohuoneessa ja haki apua, että tehkää nyt jotakin, täällähän jäätyy. No niin, minnekään muualle Senni ei ole öisin parpeitaan tehnyt. Yhtenä yönä kuulin sen kitisevä, käytin sen ulkona ja se teki tarpeensa silloin.

Opin Sennistä uusia asioita koko ajan. Sille ei saa heittää siankorvaa tai muita makupaloja. Ilmeiseti heittämisestä syntyy mielikuva siitä, kun joku on heittänyt sitä joskus kivillä. Varmaakin miehet ovat olleet sen elämässä jonkinlainen uhka, sillä luottamus miehiin tuntuu syntyvän hitaammin kuin naisiin. Riistan perään Senni olisi aivan heikkona. Eräänä iltana lenkillä näimme jäniksen ruokailemassa heinäpellolla. Senni hyppäsi varmaan metrin korkeuteen ja huusi vähän aikaa suoraa huutoa, kun ei päässyt perään. Sain pidellä kaikin voimin kiinni ja jarruttaa koko vajaan sadan kilon painollani, että pystyin pitelemään sen. Ja sellaista se on lenkkeilykin. Senni kiskoo kuin rekikoira, ja koko ajan on oltava varautunut siihen, että jostakin lähtee liikkeelle otus, joka saa sen saalistusvietin täyteen roihuun.

Sellaista kuuluu Sennille. Se on riemuissaan, kun tulen kotiin jostakin, mutta pysyy kuitenkin mieluummin melkein käsivarren mitan päässä rapsutettavana. Se haluaa olla lähellä ihmistä, mutta ei liian lähellä. Aksun kanssa se jopa leikkii. En ole pessyt sitä kertaakaan, en liioin käyttänyt eläinlääkärillä, koska en halua sille kovin nopeassa tahdissa uusia stressaavia kokemuksia. Kun se tuli meille, sen turkki pursui irronnutta ja irtoavaa pohjavillaa. Kun pääsimme eroon viipurinkoirien valjaista, joiden lukko muuten hajosi, samoin mukana tulleen kaulapannan lukko, muovia kun olivat, mutta onneksi hajosivat eri aikaan, sain paremmin siivottua sen turkkia. Nyt se on kohtalaisen siisti, mahan altakin sain pois villaa, joka oli käytännössä huopunut ruskehtaviksi klimpeiksi. Vaikka Senni joutuu toistaiseksi olemaan kiinni, uskoisin kuitenkin se elämänlaadun ratkaisevasti parantuneen Viipurin Selenan päivistä. Odotan itsekin malttamattomasti päivää, jolloin se saa asustella kodissamme ja pihapiirissämme täysin vapaana.

Terveisin Anni  ja Selena alias Senni"

15.6.2012
Selenan onnenpäivä koitti, kun se pääsi omaan kotiin.

7.3.2012
Olgan tarhalla jo vuosia asunut Selena on muhkeaturkkinen tytöntyllerö, joka huokuu hyvää tahtoa. Kiltteytensä vuoksi muut koirat ovatkin ottaneet Selenan silmätikukseen ja sitä kiusataan tarhalla. Tytöllä olisi todellakin yhdestoista hetki löytää koti, ennen kuin mitään pahempaa sattuu. Selenan elämä on tällä hetkellä loputonta varuillaanoloa ja alistumista. Kotikorana Selena olisi varmasti aivan unelma, kunhan sen sopeuttamiseen panostetaan huolella. Se tuntuu rakastavan vilpittömästi ihmisiä. Tämä luttana tyttö on syntynyt vuonna 2008 ja se on leikattu. Säkäkorkeus on n.50cm ja painoa lienee parikymmentä kiloa.

Selenalle sopii aivan tavallinen, vastuuntuntoinen koti, jossa tarjolla on lämmin peti, säännölliset ruokailut ja lenkkeilyt. Kiltti koirakaveri saattaisi tulla kyseeseen. Selena on pehmeä ja herkkä koira, mutta onneksi se kuitenkin luottaa ihmiseen joten sillä on varmasti paljon annettavaa uudelle kodille. Selena on valmis maisemanvaihdokseen heti, kun uusi koti on löytynyt, joten olethan pikaisesti yhteydessä koiravaraajiimme!

Huomiothan, että koirien kuvaukset on kirjoitettu niitä tarhaoloissa tarkkailemalla, ja niiden käyttäytyminen saattaa muuttua uuteen kotiin kotiutumisen myötä. Tutustu huolellisesti adoptio-ohjeisiin ja täytä kotiselvityslomake ennen kuin soitat koiravaraajillemme.