Sukupuoli: narttu (sterilisoitu)
Koko: keskikokoinen (n. 50 cm)
Syntymäaika: 2012

28.7.2015
Minnin kuulumisia:

"Minnin kanssa eläminen on edenny hyvin, jopa kissakii on viimein hyväksyny toisen, ja minnikää ei enää viitti vahtia kissan tekemisii. Kissa saa jopa leikkiä minnin leluilla, ennen minni oli hieman tarkka leluistaan ja haki ne aina pois kun kissa niihin koski. Ovikäyttäytymis-harjotteluu ollaa jatkettu, ja enää minni ei rynny vieraita nurin heti oven auettua, paitsi jos äiti tulee käymää – silloin pitää olla normaalia, ilosempi kun tietäähän se aina herkkuja.

Seuraava iso urakka onkii se, että saa minniltä pois kammon pesuhuonetta ja pesua kohtaa. Tällä hetkellä minni tuntuu pelkäävän pelkästään pesuhuonetta nii paljon, että tulee pissa heti, kun kun joutuu pesuhuoneen puolelle; saanu houkuteltua herkuilla jo kynnykselle asti, mutta ei sen pitemmälle.

Hihnassa kuljetaan jo nätisti paitsi silloin, kun kohalle tulee orava. Jänikset katotaan ja ilmotetaan, että ne o siellä, mut muuten ne eivät jaksa kiinnostaa. Kettuunkiin ollaa törmätty ja todettu jees-otukseksi piennoisen ihmettylyn jälkeen.

Koirajuoksua harjoteltu, erottaa jo komennot oikea ja vasen, mutta koheltaa hajujen kans vielä ihan liikaa, ja muutamaan otteeseen tullu äkki jarrutuksia. Talvella kokeilin vedättää minnilla mopon rengasta, mutta se jäi kokeiluks – minni pisti perseen maahan ja ilmotti, et hän ei tuo perässä liiku yhtää mihkää.

Joulu ja uus vuos meni rauhallisesti. Joulu oltii taas äiteellä, ja minnillä kävi tuuri kinkun kanssa: kinkussa oli tosi paljon kaikkea muuta kun lihaa, jote herkkuja riitti. Uusi vuosi otettii vastaa taas hötkyilemättä, eli kaikki oli ok ja mistään ei välitetty nii kauan, kunnes kissaa alko pelottaa. Ttän jälkee minnikii tuli levottomaks ja hakeutu sohvalle viereen.

Ennen joulua tehtii kunno lenkki ja käveltii lähimpää mustii ja mirrii ostamaa toiselle kunnollinen talvimantteli, kun tuo minun kutoma villapaita ei oikein saanu kannatusta, se tais kutittaa Minnin mielestä liikaa. Mut kauppareissu men paremmin ku olin odottanu: Minni seiso nätisti paikoillaa ja anto sovittaa jos jonkii näköstä takkia. Oikean koon löytäminen ol aika urakka, kun se mikä ol sopiva etuosasta ol takapäästä liia iso ja toisin päin. No mutta mukaa lähti sellanen mantteli, mikä istuu etupäästä ja o takaa hieman liia iso sekä tietysti kasa herkkuja otettii mukaa ja muutama lelu. Toisesta lelusta tul jopa nii suosikki, että minni nukku seuraavan yön se lelu leukansa alla ja se älylelu olkii si tylsä juttu, kun keksi sen, miten herkut sielt saa.

Autoiluakii tuli harjoteltuu hieman, kun matkattii isän luo Keski-Suomee kyläilee. Ensin ol tosi pelottavaa olla takakontissa, ja kakat tuli konttii vahingossa. Mut perille ku päästii ni kaikki tuo unohtu, ja minni ol ku kotonaa. Eikä takas päin matkaamiin ollu enää nii pelottavaa, ja tyttö jopa alko ite hyppäämään konttii takasin. Et hieman vielä lisää ajeluu, ni toinen o ku vanha autoilija. Nyt onkin suunnitelmissa hieman ajella junalla sekä linjurilla, että nekin tulisi tutuks, ja ei tarvis jännittää sitäkää.

Tässä oli kesäkuussa minnille hieman ihmeteltävää, kun melkein takapihalle pystytettiin Erämessut, mutta sekin tapahtuma otettii ilma hötkyilyjä vastaan. Ihmiset ei jaksanu toista kiinnostaa, mutta ne herkulliset tuoksut, mitä aina sillon tällön nenään asti tuli. Heinäkuussa taas takapihan valtasi Pioneerifestarit, mutta ei sekää toista haitannu, katteli vaan parvekkeelta ihmisiä, ja lenkillä käytii sitte morjestamassa järjestysmiehiä ja festariyleisöäkin.

Minni on saanut kovasti uusia kavereita, niin ihmisiä kun koiriakin. Eritoten naapurin koiranpentu Mooses on oikein kovasti tykästynyt Minniin sekä alakerran mummon luona käydään silloin tällöin kahvilla, ja on Minni löytänyt myös lapsiakin itteään rapsuttamaan, ja vastalahjaks lapsien naamat saa pesun."

18.6.2014
Minnin kuulumisia:

"Minnin kanssa on elämä asettunut omille uomilleen, ja pikku hiljaa toinen alkaa luottamaan minuunkin, ei vielä täydellisesti mutta melkein.

Eläinlääkäri ei löytänyt mitää normaalista poikkeavaa Minnistä eli kaikki hyvin. Minni vaan arasteli pimeällä liikkumista, mutta nyt sekii on hoidettu pois: pimeä rappukäytävä ei ole enää ongelma, ja ulkonakin toinen on rauhottunu ja alkanut rentoutumaan, mutta silti tarvii vielä kaikki liikkuva kattoa tarkkaan.

Joulu ja uus vuos men rauhallisis merkeis. Jouluna oltii äiteen luona, ja toinen ol ekaa kertaa yötä pois kotoont, kaikki men hyvin, mut mukana oli Minnin unitäkki, ja äitikii hemmotteli toisen oikein kunnolla: Minnille oli varattuna kaiken maailman herkkuja, mut ehoton suosikki oli lihakaupasta haettu luu.

Uus vuos taas oltiin kotosalla. Katottii telkkuu ja herkuteltii. Kaikki men iha jees. Minni ei ollu moksiskaa rakettien paukkeesta: Toinen nukku sohvan päädyssä välittämättä raketeista nii kauan, kunnes ikkunasta alko näkymään rakettien välähdyksii. Sillo Minni nosti pään ja katteli niit vähä aikaa, jonka jälkee se raahas makuualustansa eteisee ja jatko unia. Kun käytii lenkillä myöhemmin, niin eivät muutamat raketit toista tuntunu haittaavan.

Tuossa keväämmällä Minnillä oli sikarituppiepidemia, mut muutamalla pienellä kaljulla kohdalla selvittii.

Ja nyt ollaan jo tovin harjoteltu koirajuoksua. Minni vaan heittää yleensä koko touhun leikiks, mut pikkuhiljaa, kun ei se kunto ole omistajallakaan kovin hyvä.

Yksinolo onnistuu minniltä jo ku vanhalta konkarilta, enää ei ees yritä tulla mukaan, jos en pistä tiettyjä vaatteita päälle. Alettiin harjottelemaan ovikäyttäytymistä, kun vieraat oli nii iiihana asia, et men liialliseksi kouhaamiseks minniltä, sekä toinen keksi, että kun vauhilla ryysää ni pääsee karkaamaan.

Minni on ollut nyt 2 kertaa omilla reissuillaan. Ekalla kerralla saatiin koira paikallisen eläinyhistyksen avustuksella takas kotio. Minni ol men yhelle äiteen naapureist pihaa ja kävelly suoraa asuntoo sisälle, tyhjentäny heitin kissan ruokakupin ja men sohvalle nukkumaa.

Ja toisella kerralla minni kiemurteli valjaista pois, juoks pari tuntii ympäriisä ja sit tul takas siihe mist ol karannukkii, eli oltii toisen kanssa illan viimesellä lenkillä ku toinen läks omille reissuillee.

Valjaat o ny jään kaappii oottelee karkausjarrua, ja Minni ulkoilee pannan sekä kuonopannan kans varmuuden vuoks, en uskalla pelkällä pannalla sit ulkoiluttaa, kun se o siitäkii meinan läht omille teillee.

Siskon koirien kanssa ei olla viel tutustuttu, kun siskolla on hieman ongelmia nuorimman koiransa kanssa, sillä on turhan kova vahtivietti ja oli käynnyt siskon kaverin kimppuun, ni odotellaan että sisko keksii jonku ratkasun asialle."

1.11.2013
Minnin kuulumisia:

"Elämä minnin kanssa on lähtenyt etenemään hyvin paremmin mitä olin odottanut. Elsa-kissakin otti uuden tulokkaan hyvin vastaan, haisteltiin tovi nenät vastakkain, ja se oli siinä, mitään ylimpiä ystäviä ei vielä olla. Takaa-ajo leikkejä kyllä koitettiin viritellä, mutta tylsä ihminen tuli aina keskeyttämään ne.

Minni oppi parin päivän aikana sisäsiistiksi, ja nyt on vielä hihnassakävelytreenit menossa. Vetäminen ja sinne tänne poukkoilu on jo melkein saatu karsittua pois, mutta aina kun tulee vastaan jotain mielenkiintoista, ni kaikki opittu unohtuu.

Meillä oli pieni huonolaatuinen kohtaaminen kahden irrallaan olleen koiran kanssa. Nämä 2 uteliasta ei ottanut minnin varottelusta vaaria ja tuppasivat turhan lähelle, jolloin toinen ärähti, mutta siihen se onneksi jäi, ja tämän kohtaamisen jälkeen on toinen alottanut mekastamaan muille koirille.

Eroahdistusharjotteluja ollaan tehty ahkerasti, ja ne on tuottaneet tulostakin; toinen osaa olla jo kauppareissujen ajan itekseen, mutta vielä tulee itku, kun huomaa, että ei pääse mukaan.

Kovasti minni tykkää jaella pusuja. Joka aamu seitsemän aikoihin minni hyppää sänkyyn ja tulee märkä herätys suukkojen muodossa niin mulle kuin kissallekkin."

16.10.2013
Minnin koti löytyi Elimäeltä.

22.9.2013
Minni on reipastunut jo paljon. Se pitää kovasti ihmisistä ja rapsutuksista, mutta on kuitenkin varsin rauhallinen tyttö ikäisekseen.

Minni tulee iloisesti häntä heiluen hakemaan rapsutuksia. Kuitenkaan Minni ei ole mikään kova huomionhakija, vaan kiltisti se väistää hieman kauemmas, jos innokkaammat koirat tunkevat väliin hakemaan osansa rapsutuksista. Minni vaikuttaa sopuisalta tytöltä, joka ei ärähdä toisille koirille takaisin, vaikka muut sitä tönivät syrjään.

Minni oli ollut Irinan kotona muutaman päivän, ja sinä aikana oli tullut selväksi, että Minni suorastaan rakastaa kissoja: se oli jatkuvasti halunnut nuolla kissoja ja koittanut saada niitä myös leikkimään kanssaan. Minni voisi siis soveltua myös kotiin, jossa on koiriin tottuneita kissoja odottamassa.

8.8.2013
Minni löytyi hylättynä pentunsa Millan kanssa, mutta nyt äiti ja tytär odottavat omaa kotiaan Irinan luona.

Minni on hyvin nuori äiti ja sen arvioidaan syntyneen vuoden 2012 alkupuolella. Kovin pitkää aikaa se ei ole vielä tarhalla joutunut olemaan ja siitä kertoo myös tytön varovainen ja hämillään oleva olemus. Vieraan saapuessa tytön aitaukseen, katselee Minni turvallisesti kopin sisältä ympärillä hääriviä muita koiria ja antaa niiden ensin saada osansa huomiosta. Vasta kun meno on rauhoittunut, tulee Minni varovaisesti haistelemaan ja nuuhkimaan käsiä. Muiden koirien hyppiessä ympärillä tyttö vetäytyy kuitenkin pian takaisin turvalliseen koppiinsa.

Minnin historiasta emme tiedä enempää. Se on joskus saattanut olla jonkun koira, josta on pentujen syntymän jälkeen haluttu luopua. Voi myös olla, että sillä ei ole ikinä ollut kattoa päänsä päällä. Tuleva omistaja sitoutuukin totuttamaan Minniä kotikoiran elämään ymmärtäväisellä ja pitkäpinnaisella asenteella.

Viipurin koirat - Minni

Huomioithan, että koirien kuvaukset on kirjoitettu niitä tarhaoloissa tarkkailemalla, ja niiden käyttäytyminen saattaa muuttua uuteen kotiin kotiutumisen myötä. Tutustu ensin huolellisesti adoptio-ohjeisiin kodin tarjoamista harkitessasi ja täytä sitten adoptiohakemus.