Sukupuoli: uros (kastroitu)
Koko: pienehkö keskikokoinen
Syntymäaika: 9/2019
Tautitestattu: 10/2020 
Sijainti: Elenan tarha, Svetogorsk

26.2.2021
Max sai kodin Helsingistä.

10.10.2020
Max tutkittiin kahdeksan vektorivälitteisen taudin varalta. Kaikki testit olivat negatiivisia. 

Maxilta testattiin PCR-tutkimuksilla anaplasmoosi, babesioosi, ehrlichioosi, hepatozoonoosi, sydänmato (Dirofilaria immitis) ja ihomato (Dirofilaria repens), leishmanioosi sekä hemoplasmoosi (Mycoplasma haemocanis).

20.9.2020
Maxista ei oteta lisää kyselyjä vastaan.

8.7.2020
Katso video Maxista hoitopaikassaan!

Viipurin koirat - Max datchalla 6/2020

13.3.2020
Max kastroitiin Viipurin Koirien tuella.

4.3.2020
Miten ihana onkaan pieni Max-poika, joka möyrii nöyrästi ihmisen syliin hännänpää ujosti heiluen. Max on melko tuore asukki Elenan tarhalla, ja toivottavasti elo siellä jääkin lyhyeksi.

Paikallinen eläinsuojelija löysi Maxin ulkoa Viipurin vierestä Ylä-Säyniöstä ja otti hoiviinsa. Ystävällisen pojan mahdollista omistajaa etsittiin tuloksetta, joten rokotukset saatuaan se siirtyi Elenan tarhalle. 

Pikkuruisessa aitauksessa kuhisee, kun iloiset pennut tassuttelevat päämäärättömästi ympäriinsä. Kaiken tiimellyksen keskellä kopista kurkistaa vielä yksi kuono. Sieltä kurkkii Max, joka erottuu muusta pentujoukosta isomman kokonsa ja pitkähkön turkkinsa avulla. Paitsi ei Maxia kyllä kovin isoksi pojaksi voi kutsua. Sillä on ikää noin kuusi kuukautta ja se on hyvin matala ja pienikokoinen kaveri. Painoa lienee vähän yli 10 kiloa. 

Max tutustuu alkuun vähän varovaisesti uusiin ihmisiin, mutta on selvästi kovin utelias. Se antaa pienemmille pennuille tilaa, ja väistää heti sivummalle jos sen päälle pompitaan. Kun meno vähän rauhoittuu ja tilaa on, tulee Max hyvin ystävällisen oloisesti luokse hakemaan huomiota. Mahdollisuudet tutustumiseen ahtaassa aitauksessa pienen pentuarmeijan keskellä ovat vaikeat, joten Max pääsee kanssamme tarhan ulkopuolelle. 

Alkuun Maxia jännittää, mutta hyvin pian se innostuu kaikesta ympärillään: lumesta, hajuista ja ennen kaikkea meistä ihmisistä. Mitä kauemmin Max saa olla rapsuteltavana ja tutkiskella ympäristöä, sen rennommaksi se muuttuu ja häntäkin nousee vain komeammalle kippuralle. Kaiken kaikkiaan Max vaikuttaa hyvin ihanalta ja kultaiselta pojalta, jolla olisi vielä erinomaiset mahdollisuudet sopeutua omaan kotiin. Ja tietysti päästä elämään onnellista koiranelämää oman ihmisen kanssa, joka rakastaa ja huolehtii siitä sen loppuelämän ajan.

Viipurin koirat - Max 28.2.2020

Huomioithan, että koirien kuvaukset on kirjoitettu niitä tarhaoloissa tarkkailemalla, ja niiden käyttäytyminen saattaa muuttua uuteen kotiin kotiutumisen myötä. Tutustu ensin huolellisesti adoptio-ohjeisiin kodin tarjoamista harkitessasi ja täytä sitten adoptiohakemus.