Sukupuoli: narttu (sterilisoitu)
Koko: kasvaa pieneksi keskikokoiseksi
Syntymäaika: 6/2021
Tautitestattu: 10/2021

9.12.2021
Meriel sai kodin Vantaalta.

1.12.2021
Meriel ei enää seuraa kävelyillä varjona ison koiran perässä vaan juoksee iloisesti edellä. Se uskaltaa nyt käydä tarpeillaan myös tien varressa, eikä vain omassa, turvallisessa pihassa. 

Myös sieniviljelystä tuli puhtaat paperit - tosin näyte otettiin lääkeshampoopesujen jälkeen, joten kyseessä saattaa olla virhenegatiivinen. Joka tapauksessa karva kasvaa jo kauniisti harvakarvaiseen kohtaan.

Meriel on päässyt pois karanteenihuoneestaan ja rakastaa remuta toisten koirien kanssa. Välillä, kun väsy iskee, se kiipee syliin tai sohvalle viereen ja nukahtaa. 

Meriel on edelleen valtavan hauska ja hyväntuulinen pentu. 

21.11.2021
Meriel on hurmaava pentunen, melkeinpä täydellinen. Sen päivät täyttyvät nukkumisesta ja leikkimisestä, niin kuin pennuilla yleensäkin, ja se on innostuessaan melkoisen hassu.

Välillä on hetkiä, jolloin annos riiviömäistä pentuenergiaa nostaa päätään ja silloin naskalihampaat tavoittelevat hoitajan käsiä ja lakanan kulmaan saattaa ilmestyä reikä. Vastapainoksi Meriel painautuu mielellään hoitajan kylkeen ja jakelee tälle pieniä pusuja. Yöt Meriel on nukkunut sängyssä hoitajan vieressä.

Meriel vaikuttaa tasapainoiselta pennulta ja sen perusluonne on positiivinen. Hoitaja povaa sille valoisaa tulevaisuutta, kunhan se vain saa tutustua maailmaan omaan tahtiinsa ilman suuria pelästymisiä. Meriel ei ole varsinaisesti arka mutta kaikki on sille vielä niin uutta, että jännitys saa helposti pennusta voiton. Varsinkin ulkona Merieliä jännittää ja vastaantulijat saavat sen perääntymään. Namien ja kehujen avulla matka kuitenkin etenee pian.

Hoitopaikan aidattu piha on jo tuttu, mutta kovin kauas sen ulkopuolelle eivät Merielin tassut vielä kanna, ellei koirakaveri ole mukana. Aikuisen koiran vanavedessä Meriel lähtee kävelylle ja tutustuu mielellään lähialueen tuoksuihin. Hihnakävelyn alkeita on siis alettu harjoitella.

Merielin hoitopaikka sijaitsee kahden aikuisen ihmisen ja kahden aikuisen koiran kodissa, paritalossa rauhallisella pientaloalueella. Ihan lähialueella ei ole paljoa liikennettä mutta liikenteen äänet kuuluvat kauempaa selvästi. Sisätiloissa Meriel ei ole ihan ensimmäisten päivien jälkeen arastellut ihmisiä lainkaan ja se tykkää yhtä lailla hoitotädistä kuin sedästäkin. Lapsia Meriel ei ole Suomessa ollessaan tavannut, mutta todennäköisesti se sopeutuisi niihinkin tutustumisen jälkeen.

Meriel antaa käsitellä kauniisti ja on sietänyt kiltisti lukuisat shampoopesut. Myös eläinlääkäri antoi pikkuneidille kehuja kauniista käytöksestä. Eläinlääkärin vaaka näytti Merielille painoksi 5,6 kg.

Merielillä on ollut joitakin terveyteen liittyviä murheita, minkä vuoksi se ei ole vielä etsinyt aktiivisesti omaa kotia. Merieliä vaivasi heti Suomeen tulon jälkeen ripuli ja virtsatietulehdus. Se on käynyt myös lääkärissä pari kertaa. Sillä huomattiin heti tulon jälkeen myös karvaton laikku, jonka epäillään olevan ihon sieni-infektio. Koska sieni-infektio voi tarttua toisiin koiriin, on Meriel asunut omassa huoneessaan erillään hoitoperheen omista koirista. Sillä on kuitenkin ollut ison osan ajasta ihminen seuranaan. Merieliä on hoidettu sienen varalta ulkoisesti lääkeshampoolla ja sillä on myös suun kautta otettava lääke. Sienen vuoksi Merieliä ei anneta talouteen, jossa on kissoja tai pikkulapsia ennen kuin se on varmuudella parantunut.

Karanteenin, vatsavaivojen ja virtsatietulehduksen vuoksi Meriel ei aloittanut sisäsiisteysharjoituksia heti Suomeen tultuaan, ja harjoittelu on vielä kesken. Meriel tekee tarpeet sisällä kankaiselle pissa-alustalle mutta osaa myös käydä tarpeillaan ulkona. Uuden kodin tehtäväksi jää jatkaa harjoittelua.

Meriel on tottunut viettämään osan ajasta yksin omassa huoneessaan. Sillä on kuitenkin näköyhteys muualle asuntoon koiraportin läpi. Meriel osaa istua käskystä ja tulee kohtuullisen hyvin luokse kutsuttaessa. Meriel ei ole erityisen haukkuherkkä mutta kyllä sekin haukkua osaa, kun tapahtuu jotain epäilyttävää. Se kommentoi, kun naapurissa siivottiin oikein jytinällä, ja tuolilta kovalla kolauksella pudonneen pesuainepullon se haukkui perusteellisesti. Joskus leikin tiimellyksessä se on ärhennellyt hetken myös lelulle.

Meriel on tavattavissa Vantaalla puhelinhaastattelun jälkeen.

29.10.2021
Meriel pääsi Suomeen! Merielillä on ihottumaa, jota seurataan jonkin aikaa ennen kuin siitä aletaan ottaa hakemuksia vastaan.

Viipurin Koirat testasi Merielin rabiesvasta-ainetason ja se ylitti tarvittavan 0,5 IU/ml, joka suojaa tartunnalta. Meriel tutkittiin myös kahdeksan vektorivälitteisen taudin varalta. Siltä testattiin PCR-tutkimuksilla anaplasmoosi, babesioosi, ehrlichioosi, hepatozoonoosi, sydänmato (Dirofilaria immitis) ja ihomato (Dirofilaria repens), leishmanioosi sekä hemoplasmoosi (Mycoplasma haemocanis), jotka olivat kaikki negatiivisia.

Ennen lähtöä Meriel kävi sterilisoitavana oman, suomalaisen sterilointikummin taloudellisella tuella.

16.10.2021
Suloinen Meriel voi vähän ujostella aluksi, mutta pian sen kuoren altaa paljastuu leikkisä ja utelias tyttö.

Meriel ja sen seitsemän sisarusta Martti, Marusja, Mija, Moriz, Mariana, Morton ja Miklos tuotiin Snezhannan tarhalla alle luovutusikäisinä. Pennut toi paikalle alueella toimiva liikkuva sterilointiklinikka, joka oli noutanut hylätyt pennut Pesochnyn kylästä.

Pennut olivat tulleessaan aliravittuja ja matoisia, ja Snezhanna joutui viettämään monta unetonta yötä murehtiessaan pentujen selvitymistä. Sisarukset olivat kuitenkin sissien sukua ja ne kaikki selvisivät huonosta lähtötilanteesta huolimatta.

Meriel on sopeutunut tarhalla elämiseen niin kuin pennut yleensäkin. Se odottaa kovasti ihmisseuraa aitaukseen ja häntä varovasti vipattaen käy tervehtimässä tulijoita. Välillä sitä voi vähän ujostustuttaa, sillä tarhaelämä jättää jälkensä ujoutena useimpiin pentuihin. Mutta kuitenkin kuoren alla on utelias ja iloinen pentu, joka innostuu pitkiin leikkihetkiin sisarustensa kanssa.

Merielistä kasvaa aikuisena keskikokoinen tyttö. Vielä kaikki kotikoirien taidot ovat sille aivan tuntemattomia. Siksi uuden omistajan tuleekin opettaa asiat alkeista lähtien niin sisäsiisteyden, yksinolon kuin hihnassa kävelemisenkin suhteen. Ja sitä luottamuksen ja turvallisuuden tunteen rakentamista, sitä tarvitsee jokainen tarhalla kasvanut pentu. Meriel ei kuitenkaan halua pelkäksi sohvaperunaksi, vaan perheeseen, jossa jaksetaan aktiivisesti lenkkeillä ja keksiä koiralle mielekästä touhuttavaa.

Tarhoilla kasvaneet pennut ovat olleet aiempaa vähemmän erilaisten ihmisten kanssa tekemisissä, koska pandemia on rajoittanut niin suomalaisten kuin venäläistenkin vapaaehtoisten käyntejä tarhoilla. Pentujen sosiaalistuminen ihmisiin ja muihin asioihin jää silloin tavallista heikommaksi. Tämä aiheuttaa lähes poikkeuksetta arkuutta koirissa - ja vaikka koira tarhalla vaikuttaisikin reippaalta, voi se Suomeen tullessaan muuttua hyvin araksi, koska sen sosiaalistuminen on tarhaoloissa ollut puutteellista. Erityisesti miehet ja lapset aiheuttavat koirissa usein jännitystä ja pelkoa.

Tutustu ensin huolellisesti adoptio-ohjeisiin kodin tarjoamista harkitessasi ja täytä sitten adoptiohakemus.

Viipurin koirat - Meriel kotihoidossa 11/2021