Mustikka

Sukupuoli: narttu (sterilisoitu)
Koko: pienehkö keskikokoinen (n. 45 cm, 16 kg)
Syntymäaika: 11/2019
Tautitestattu: 8/2020

9.1.2021
Mustikka muutti omaan kotiin Turkuun.

2.1.2021
Suloinen Mustikka saapui Viipurista Lohjalle juuri ennen joulua. Lue Mustikan terveiset:

”Alussa valjaat olivat mun mielestä tosi jännittävä asia. Piti luikkia karkuun, kun fosteriäippä lähestyi valjaiden ja hihnojen kanssa, mutta nyt olen jo tottunut niiden pukemiseen, ja se on ihan kiva asia, kun sitten pääsen ulos, mikä on ehkä parasta mitä tiedän!  Ulkona rakastan viipottaa menemään ympäristöä tutkien ja ihania hajuja haistellen. Vastaan tulevat isommat koirat saavat minut jähmettymään niille sijoilleni, hui miten pelottavia! Ihmisiä en niinkään pelkää. Enkä polkupyöriä tai lastenvaunuja tai ohi ajavia autoja.

Muistan hienosti toimittaa vessa-asiat joka ulkoilulla. Osaan ilmoittaa fosteriäipälle, milloin olisi hyvä lähteä ulos. Jos äippä ei tajua tai muuten vaan huomaa kun kerron vessahädästäni, niin osaan tehdä asiat niille tarkoitetulle vessa-alustalle. Mutta lähestulkoon kaikki hädät teen ulos. Fosteriäippä kehuu, että olen hieno ja oppivainen, äärettömän kiltti tyttö. 

Ulkoilun lisäksi ruoka on mulle tosi tärkeä juttu. Rakastan ruokaa! Mulle maistuu ruoka paremmin kuin hyvin ja mielelläni maistelisin myös fosteriäipänkin ruokia. En kuitenkaan pöydiltä ja tasoilta käy itsenäisesti mitään ottamassa. Istun hienosti odottamassa, kun meille koirille ruokaa kulhoihin fosteriäippä laittaa. Kuppi tyhjenee niin vauhdilla, että fosteriäippä on ajatellut mulle hommata jonkun aktivointikupin kuulemma. Ekat puruluut oli mun mielestä ihan outoja, mutta nyt kun oon tajunnu, että ne on syötävää, niin nam, mitä herkkuja!

Alussa mua jännitti hirveesti kulkea portaissa tänne kotiin kerrostalon kolmanteen kerrokseen. Ja sitten piti vielä uskaltaa kulkea ne alaskin, hui! Mutta me fosteriäipän kanssa rampataan niitä rappusia niin monta kertaa päivässä, että nyt kuljen niissä jo kuin vanha tekijä. 

Täällä sijaiskodissa mulla on kaverina kaks semmosta pitkäkuonoista virtaviivaista sohvaperunaa eli galgoa. Ne on mun mielestä tosi kivoja, mutta aika paljon ne vaan tykkää pötkötellä vällyjen välissä. Kyllä ne mun kanssa saattaa hetkeksi vähän riehaantua, mutta enemmän ne viettää aikaansa sohvaan liimaantuneina.

Sitten täällä on tommonen pikkunen kissa, joka alkuun oli mun mielestä hurjan pelottava ja epäilyttävä tyyppi. Menin sitä vähän karkuun jos se yritti tulla mun luokse. Nyt oon huomannut, että se on ihan vaaraton ja itse asiassa tosi kiva kehruukone 

Alussa mä olin aika levoton täällä sisällä, höyrysin menemään duracell-pupuna. Mutta oon ottanut oppia näistä sijaiskodin kavereista ja nyt osaan ottaa jo rauhalllisesti. Fosteriäippä sanoo, että rauhoittuminen on tärkeä taito. Kuulemma ei tee hyvää kenellekään, jos on kierrokset päällä koko ajan. Oon samaa mieltä. Nyt jo osaan olla pitkiäkin aikoja ihan tosi rennosti ja köllötellä pehmeällä matolla tai koirahuoneen sängyllä. Yöt nukun kuin tukki.

Leluja ja leikkimistä rakastan ja mulla onkin monta kertaa päivässä mukavia leikkihetkiä. Autoon meneminen mua vielä vähän pelottaa. Fosteriäippä aina nostaa mut sinne auton kyytiin ja sanoo, että ei oo mitään hätää eikä pelättävää. Matkustan kyllä ihan rauhallisena ja tyytyväisenä autossa, mutta jotenkin se kyytiin meneminen on jännittävä asia.

Fosteriäippä kehuu mua paljon, ja sanoo että joku onnellinen ihminen saa minusta huikean hienon karvaisen ja iloisen ystävän vierelleen kulkemaan pitkiä metsälenkkejä. Eikä mua liikenteen hälinäkään hätkähdytä, joten kaupunkikelpoinenkin olen. Mun ikiomassa perheessä voi hyvin olla koirakaveri tai kissakaveri. Tuo fosteriperheen 11-vuotias lapsikin on hurjan kiva. 

Osaan kyllä ulkoilla ilman noita koirakavereita enkä tuon fosteriäipän tekemisiäkään koko ajan kyttäile. Saatan mennä itsekseni koirahuoneeseen leikkimään tai nukkumaan tai puruluuta kaluamaan. 

Kerrostalossa kuuluviin elämisen ääniin en reagoi millään tavalla. En turhia räksyttele. Tänään aamulla fosteriäippä kuuli mun ekan kerran haukkuvan, kun olin niin iloinen, kun se heräsi, joten toivotin sille hyvää huomenta parilla iloisella haukulla.

Terveisin Mustikka"

21.12.2020
Pieni Mustikka pääsi vihdoin pois tarhalta ja odottaa kotiehdokkaita sijaiskodissaan.

Mustikan yhteyshenkilönä toimii Ayla.

6.12.2020
Mustikka etsii kotia rauhallisesta ympäristöstä, missä sitä odottaisi kiva koirakaveri.

Mustikka kuului pieneen pentulaumaan, joka löydettiin alkuvuodesta ulkoa Kirishin kylästä aivan Leningrad Oblastin etelälaidalta. Pennut asuivat alkuun Marian ja Alexanderin pentukaranteenissa. Kun rokotukset olivat tulleet voimaan ja ne olivat hyväkuntoisia, siirtyivät ne Snezhannan tarhalle maaliskuun alussa. Tapasimme Mustikan tammikuun lopulla ja silloin se kuului pentulauman reippaimpiin pentuihin, mutta kasvaminen tarhalla on tehnyt pienestä Mustikasta valitettavan varovaisen nuoren koiran.

Mustikalta testattiin rabiesvasta-ainetaso Suomeen pääsyn toivossa. Sen rabiesvasta-ainetaso ylitti 0,5 IU/ml, joka suojaa sitä tartunnalta.

Mustikka testattiin myös kahdeksan vektorivälitteisen taudin varalta. Kaikki tautitestit olivat negatiivisia: anaplasmoosi, babesioosi, ehrlichioosi, hemoplasmoosi (Mycoplasma haemocanis), hepatozoonoosi, leishmanioosi, sydänmato (Dirofilaria immitis) sekä ihomato (Dirofilaria repens).

Tarhoilla kasvaneet pennut ovat olleet aiempaa vähemmän erilaisten ihmisten kanssa tekemisissä, koska pandemia on rajoittanut niin suomalaisten kuin venäläistenkin vapaaehtoisten käyntejä tarhoilla. Pentujen sosiaalistuminen ihmisiin ja muihin asioihin jää silloin tavallista heikommaksi. Tämä aiheuttaa lähes poikkeuksetta arkuutta koirissa - ja vaikka koira tarhalla vaikuttaisikin reippaalta, voi se Suomeen tullessaan muuttua hyvin araksi, koska sen sosiaalistuminen on tarhaoloissa ollut puutteellista. Erityisesti miehet ja lapset aiheuttavat koirissa usein jännitystä ja pelkoa.

Koska emme itse pääse nyt tapaamaan pentuja tarhoilla, suhtaudumme jokaiseen pentuun tai nuoreen koiraan siten, että se tulee olemaan kotioloissa vähintään aluksi arka. Siksi luovutamme suoraan tarhoilta tulevat pennut ja nuoret koirat ainoastaan koteihin, jotka täyttävät seuraavat ehdot:

  • koirakaveri odottamassa
  • rauhallinen asuinympäristö
  • aikuiskoti
  • oma, aidattu piha (mieluiten omakotitalo)

Lähetäthän hakemuksen ainoastaan silloin, jos voit tarjota em. kriteerit täyttävän kodin. Jos kriteerit eivät täyty kohdallasi, tutustu Suomessa sijaiskodeissa oleviin koiriimme. Tutustu kodin tarjoamista harkitessasi ensin huolellisesti adoptio-ohjeisiin, ja täytä sitten adoptiohakemus.