Sukupuoli: uros (kastroitu)
Koko: kasvaa keskikokoiseksi
Syntymäaika: 5/2021
Tautitestattu: 10/2021

18.11.2021
Otto sai kodin Salon seudulta.

5.11.2021
Rauhallisen harkitsevainen Otto tutustuu kotielämään kotihoidossa yhdessä koirakaverin kanssa.

Otto kulkee jo melko hyvin hihnassa eikä juuri välitä muista kulkijoista. Sisäsiisteyskin on pojalla jo hyvällä mallilla ja hoitotoimenpiteet sujuvat hyvin. Sisätiloissa Ottoa vielä vähän jännittää, mutta rauhallisina hetkinä se tulee mielellään rapsuteltavaksi.

29.10.2021
Pörröinen Otto pääsi Suomeen! Viipurin Koirat testasi Oton rabiesvasta-ainetason ja se ylitti tarvittavan 0,5 IU/ml, joka suojaa tartunnalta.

Otto tutkittiin myös kahdeksan vektorivälitteisen taudin varalta. Siltä testattiin PCR-tutkimuksilla negatiivisiksi anaplasmoosi, babesioosi, ehrlichioosi, hepatozoonoosi, sydänmato (Dirofilaria immitis) ja ihomato (Dirofilaria repens), leishmanioosi ja hemoplasmoosi (Mycoplasma haemocanis).

Ennen lähtöä Otto kävi kastroitavana oman, suomalaisen sterilointikummin taloudellisella tuella.

24.10.2021
Otto sai videon sivuilleen:

Viipurin koirat - Otto 24.10.2021

8.10.2021
Ulkonäöstä pienen Oton kodinetsintä ei ainakaan jää kiinni, sen verran hurmaava pörröpää kameraan kurkistaa.

Partakuonojen ystävät, katseet tännepäin! Täällä kotia etsii kolme suloista parrakasta sisarusta: Oili, Ossi sekä Otto. Pennut saapuivat tarhalle heinäkuun lopulla Leningradin aluetta kiertävän liikkuvan sterilisointiklinikan tuomina. Sen enempää niiden taustasta ei sitten tiedetäkään. Joka tapauksessa ne ovat syntyneet maailmaan ei-toivottuina ja joutuneet jo aivan pieninä kiertämään maailmaa. Kunpa tarhaympäristö vaihtuisi pian oman kodin lämpöön.

Vaalea pieni Otto on kuvien perusteella varsinainen sydäntenmurskaaja. Toki se kasvaa hurjaa vauhtia kuten koiranpennuilla on tapana, ja on omaan kotiin muuttaessa saattanut venähtää jo raamikkaampiin mittoihin. Oli miten oli, pentumaista menoa ja meininkiä on luvassa ja sen kylkiäisinä kenties pureskeltuja tohveleita ja muita pentuaikaan kuuluvia yllätyksiä.

Vaikka emme nyt pääse käymään tarhalla emmekä tiedä Otosta paljoakaan, selvää on, että se tarvitsee kaikkien koiranpentujen tapaan lempeää ja johdonmukaista opastusta kotikoiran elämään; sisäsiisteydestä hihnassa kulkemiseen ja yksinoloon. Luultavasti se tarvitsee myös erityisannoksen ymmärrystä, aikaa ja kärsivällisyyttä, jotta se saa rauhassa sopeutua siihen suureen elämänmuutokseen, joka omaan kotiin vieraaseen maahan muuttaminen tarhakoiralle on.

Tarhoilla kasvaneet pennut ovat olleet aiempaa vähemmän erilaisten ihmisten kanssa tekemisissä, koska pandemia on rajoittanut niin suomalaisten kuin venäläistenkin vapaaehtoisten käyntejä tarhoilla. Pentujen sosiaalistuminen ihmisiin ja muihin asioihin jää silloin tavallista heikommaksi. Tämä aiheuttaa lähes poikkeuksetta arkuutta koirissa - ja vaikka koira tarhalla vaikuttaisikin reippaalta, voi se Suomeen tullessaan muuttua hyvin araksi, koska sen sosiaalistuminen on tarhaoloissa ollut puutteellista. Erityisesti miehet ja lapset aiheuttavat koirissa usein jännitystä ja pelkoa.

Tutustu ensin huolellisesti adoptio-ohjeisiin kodin tarjoamista harkitessasi ja täytä sitten adoptiohakemus.