Sukupuoli: narttu (sterilisoitu)
Koko: keskikokoinen (n. 50 cm, 15 kg)
Syntymäaika: 7/2014

In memoriam Kuzja 12.7.2014 – 10.7.2023

Tulit elämäämme muutama päivä ennen jouluaattoa 2017. Kävimme tutustumassa sinuun ensin kotihoitajan luona ja yön yli mietittyämme päätimme adoptoida sinut, siitäkin huolimatta, että kohtaaminen kotihoitajan luona ei ollut rakkautta ensi silmäyksellä. Et vaikuttanut kovin kiinnostuneelta meistä, mutta ymmärsimme, että se oli varauksellisuutta.

Noin kahden tunnin ajomatka uuteen kotiin oli äärimmäisen stressaava sinulle. Seisoit koko matkan, eikä mitkään namut tai puheet saaneet sinua rauhoittumaan. Pidimme kotimatkan puolivälissä tauon, jonka aikana yritit vetää itseäsi mahdollisimman kauas, pois tuntemattomista ihmisistä. Jos siinä tilanteessa olisit saanut mahdollisuuden, olisit juossut meistä niin kauas pois kuin mahdollista.

Kaikki muuttui kuitenkin aika nopeasti, kun huomasit että sinulla on oma ihminen, ja huomattuasi, että sinulla on oma peti, josta tuli turvapaikkasi. Muutaman päivän uudessa kodissa oltuasi jäit hetkeksi yksin muun perheen kanssa, kun oma ihminen lähti käymään kaupassa. Olit silloin noussut huolestuneena ikkunaan ja itkenyt perään vähän hätääntyneenä, ja siitä päivästä lähtien aloit kiintymään yhä enemmän omaan ihmiseen.

Kasvoit ja kehityit huomattavasti sen aikana, kun olit meillä. Ruuan vartiointi tai hampaitten näyttäminen ilmeni muutaman kerran alussa, mutta se jäi, kun huomasit, että ruokaa on aina saatavilla, eikä siitä tarvinnut jakaa kenenkään kanssa. Ymmärsit myös, että sitä voi välillä saada ylimääräistäkin, jos tarpeeksi innokkaasti nuolee kuppiaan. Ruoka-ajoista tulikin päivän kohokohta ja odotit kärsivällisesti aina sen reilun tunnin ajan oman ruokasi valmistumista, eikä mikään olisi saanut houkuteltua sinua pois keittiöstä silloin. Sinusta tuli oikea kulinaristi, joka innokkaana maistoi kaikki uusia makuja ja erilaisia ruokia ja söit alun hotkimisen jälkeen ruuan hitaasti nauttien. Kaikki maistui, paitsi pelkät koirannappulat ilman mitään ylimääräistä. Etenkin piimät, jugurtit, raejuustot, hedelmistä omena ja marjoista mustikka oli suurta herkkua.

Sinua kuvailtiin profiilissasi lempeäksi ja se ei olisi voinut pitää enemmän paikkansa. Olit erittäin rauhallinen koira, joka tykkäsi tarkkailla ihmisiä ja tilanteita, ennen kuin päätit, miten reagoit niihin. Tästä syystä sinua ei ikinä saanut kiirehtiä. Jos olit päättänyt, että jäät lenkillä tarkkailemaan jotain, sinua oli hyvin vaikea saada liikkeelle ja saatoit luoda vähän vihaisen katseen omaa ihmistä kohtaan, jos sinua kiirehdittiin ennen kuin itse olit siihen valmis.

Sinulla oli lempeä sydän ja loputon määrä rakkautta läheisintä ihmistä kohtaan. Hoidit omaa ihmistä omalla lempeällä tavallasi, näyttämällä uskollisuutesi ja rakkautesi vähäeleisesti ja tekemättä itsestäsi mitään numeroa. Samalla kun olit varauksellinen, olit kuitenkin utelias ja reipas ja annoit vieraittenkin ihmisten silittää sinua ja hakeuduit monessa tilanteessa ihmisten lähelle rapsutuksia varten, mutta et koskaan päällekäyvällä tavalla vaan rauhallisen hiljaisesti. Otit myös myöhemmin ikään kuin äidillisen roolin omaa ihmistä kohtaan. Tämä näkyi tilanteissa, kun esimerkiksi tulit pyytämään ulos, ja jos oma ihminen ei heti saanut itseään liikkeelle jäit odottamaan rauhallisesti, mutta päättäväisesti ohjaamalla katseellasi ilmaisten, että nyt on mentävä ulos.

Kävimme saavuttuasi muutaman koirakouluttajan luona, jonka kanssa harjoittelimme muitten koirien kohtaamista. Sinut luokiteltiin epävarmaksi koiraksi, mutta vuosien myötä itsevarmuutesi kasvoi huomattavasti. Opit ottamaan oman tilasi ja ilmaisemaan tarpeitasi omalle ihmiselle. Yhdessä opettelimme myös erilaisia temppuja ja etenkin kesällä tykkäsit leikkiä ulkona palloleikkejä, ja sisällä namujen etsimistä.

Parasta elämässä oli kuitenkin päivittäiset lenkit. Innokkaampaa lenkkikaveria sai etsiä. Jos sisällä olit rauhallinen ja säyseä, ulos astuttua laitoit aina vitosvaihteen päälle. Askeleesi ei hidastunut kuin vasta viimeisenä viikkoina, kun et enää pystynyt kävelemään samalla vauhdilla kuin ennen sairauden vuoksi.

Sait ensimmäiset vajaa neljä vuotta olla joka päivä kotona oman ihmisen kanssa, etkä ollut juuri koskaan yksin, muuta kuin joskus lyhyitä aikoja. Iso muutos tulikin elämääsi, kun oma ihminen siirtyi kodin ulkopuolelle töihin ja jouduit olemaan yksin useita tunteja päivässä, tosin useimmiten vain noin kolme tai neljä päivää viikosta. Sopeuduit tilanteeseen kuitenkin hyvin, vaikka et ikinä mielellään jäänyt yksin kotiin, eikä sinua mielellään edes jätetty yksin. Jos huomasit, että oma ihminen on lähdössä, menit aina oven eteen tiukasti kiinni, varmistaaksesi sen, että sinua ei jätetä. Opeteltiin sitten tietty rutiini, josta tiesit, milloin piti jäädä kotiin ja milloin ei. Jos lähdit mukaan, sait heti valjaat päällesi.

Vaikka ensimmäinen puoli elämästäsi ei ollut helppo, olit kuitenkin ihmisrakas, ja pidit siitä, että oli elämää ympärillä ja sopeuduit helposti eri tilanteisiin. Kuljit mukana bussissa ja autolla, kahviloissa ja kaupungilla. Viimeisen kuukauden sait elää aika vapaata elämää, viettäen aikaa pihalla, nurmikolla lepäillen ja nauttien kesästä koirakaverin seurassa.

Kuzja, maailman ihanin ja sitkein tyttö, mummeli, kultamussukka – sanat eivät riitä kuvaamaan miten tärkeä olit meille ja minkä suuren jäljen jätit ikuisesti sydämiimme. Meillä oli syvä yhteisymmärrys ja helppo olla toistemme seurassa. Hyväksyimme toisemme sellaisina kuin olimme. Ihmisten sanoin, meillä oli kemiat kohdallaan ja nautimme toistemme seurasta. Toit iloa ja rutiinia elämään ja opetit nauttimaan hetkestä, luonnon kauneudesta, pyyteettömästä rakkaudesta ja löytämään iloa pienistä asioista, kuten oravan seuraamisesta tai lintujen tarkkailusta. Yhteinen viiden ja puolen vuoden matkamme avarsi molempien maailmaa ja saimme kokea yhdessä monia paikkoja ja asioita, jotka muuten olisi jääneet näkemättä tai tekemättä. Mitä pidemmälle kuljimme, sen tiiviimmäksi hitsauduimme yhteen.

Kiitos kaikesta siitä, minkä annoit meille, kaiken itsestäsi ja koko sydämestäsi ja vielä enemmän.

---

Kesäkuun 20. päivä Kuzja alkoi oireilemaan takajalkaa, eikä halunnut kävellä kuten ennen. Istuminen oli vaikeaa, ja asettuminen makuulle oli selvästi kivuliasta. Seuraavana päivänä menimme lääkäriin, jossa ei löydetty mitään selvää syytä oireilulle. Monen lääkärissäkäynnin jälkeen selvisi, että tytöllä oli syöpäkasvain niskanikamassa, ja tilanne oli toivoton. Jouduimme tekemään vaikean päätöksen eutanasiasta. Kuzja nukutettiin ikiuneen 10. heinäkuuta kahden rakastamansa ihmisen saattaessa tyttöä viimeiselle matkalle.

21.12.2017
Kuzjalle löytyi oma koti ja tyttö muutti Kouvolaan.

14.12.2017
Kuzja-tyttönen kävi viime viikolla eläinlääkärin vastaanotolla ja sille tehtiin neurologinen tutkimus.

Suomessa ollessaan Kuzja on saanut yhden epileptisen kohtauksen ja epilepsialääkitystä aloitellaan. Kuzja testattiin myös moniresistenttien bakteerien varalta ja tulos oli ESBL:n, MRSP:n ja MRSA:n osalta negatiivinen.

2.11.2017
Kuzja on iloinen ja ihmisrakas tyttö, joka nauttii sohvalla löhöilyn lisäksi reippaista lenkeistä. Kuzjaa pääsee tapaamaan pk-seudulla.

Kuzja on saanut nauttia nyt kolmisen viikkoa kotikoiran elämästä. Tyttö rakastaa ihmisiä ympärillään yli kaiken. Rapsutuksia ja huomiota - niitä ei voita mikään. Sisäsiisti Kuzja on ollut lähes ensimmäisestä päivästä saakka. Liikenteestä tyttö ei ole moksiskaan, tosin hirvittävän kovaa trafiikkia ei hoitokodin ympärillä ole. Autot ja muut kulkupelit eivät kuitenkaan saa Kuzjassa minkäänlaista reaktiota aikaan, joten ihan pienestä vilinästä tyttö tuskin säpsähtää. 

Kuzjan hoitoperheessä on lapsia, joiden rapsutuksia ja läheisyyttä Kuzja arvostaa ihan yhtä paljon kuin aikuistenkin. Vieraat otetaan muutamalla iloisella haukahduksella vastaan ja sen jälkeen asettaudutaan kylkeen rapsuteltavaksi. Hoitoperheen kissan Kuzja on tavannut, mutta varmuudeksi Kuzjaa ei suositella kissakotiin, sillä Kuzja tuntuu olevan vahvasti viettien vietävissä ja sen mielestä kissa taitaisi olla oiva saalis. Kuzja lähtisi ulkona myös mielellään pikkuotusten ja metsäneläinten perään.

Kuzjan hoitoperheessä on neljä muuta koiraa, joista kaikki ovat uroksia. Kuzja tulee hyvin toimeen nuoren pennun ja vuoden ikäisen ison ja leikkisän uroksen kanssa. Kaksi vanhempaa urosta sen sijaan saisivat Kuzjan mielestä pysytellä sivussa. Kuzjan menneisyydestä ennen tarhalle tuloa ei ole tietoa, mutta ainakin lähes koko tarha-aikansa Kuzja sai kärsiä muiden koirien kiusaamisesta. Kerran sitä myös purtiin pahasti. Viimeiset tarha-aikansa Kuzja eli jyräävän ison uroksen komennuksessa, joka ei varmasti ollut mitään herkkua Kuzjalle. Koko tarha-aikansa Kuzja oli myös hyvin laihassa kunnossa eivätkä muut koirat välttämättä antaneet sen syödä tarpeeksi. Hoikka tyttö on edelleenkin. Kuzjan kokemukset tarhalta ovat varmasti jättäneet jonkinlaisen jäljen tyttöön eikä se välttämättä tule saumattomasti toimeen aina muiden koirien kanssa.

Yhden näköhavainnon perusteella Kuzjalla alettiin epäillä epilepsiaa, mutta ainakaan ensimmäisen kolmen viikon aikana yhtään kohtausta ei ole havaittu. 

Kuzja mielellään ilmoittaa kun talon ulkopuolella tapahtuu jotain, joten kerrostalo ei liene se ykkösvaihtoehto Kuzjalle. Hihnassa vetäminen on tasoittunut alun jälkeen, mutta pientä hienosäätöä se edelleen vaatii sillä tytöllä on välillä hirveän kova kiire eteenpäin.

Kuzja on ihmisilleen todella lempeä koira, jonka häntä alkaa hakkaamaan lattiaan ja silmät loistavat onnesta jo pelkästä vilkaisusta tai muutamasta sille tarkoitetusta ystävällisestä lauseesta. Kuzjan tuleva koti voi olla aikuis- tai lapsiperhe, mutta mielellään jokin muu asumismuoto kuin kerrostalo. Kuzja viihtyisi varmasti kodin ainoana nelijalkaisena, mutta koirakaverikin voisi mennä jos kemiat kohtaavat. Kuzjan pieni sydän tulee sykkimään suurella rakkaudella omia ihmisiä kohtaan ja yhtä palavasti Kuzjakin haluaa, että sitä rakastetaan eikä se halua enää milloinkaan joutua kokemaan hylkäystä.

Mikäli Sinulla olisi tarjota ihanalle Kuzjalle oma loppuelämän koti, odottaa Kuzja innoissaan jo yhteydenottoa.

Viipurin koirat - Kuzja etsii omaa kotia

11.10.2017
Kuzja pääsi yhdistyksen aktiivin luo kotihoitoon, jossa sen vointia voidaan seurata. Kuzjalla epäillään epilepsiaa.

4.10.2017
Lempeä Kuzja sterilisoitiin Viipurin Koirat ry:n tuella. Kuzjalla epäillään epilepsiaa.

2.6.2017
Kuzja tuotiin tarhalle, kun sen omistajat eivät kyenneet siitä enää huolehtimaan. Kuzja on ystävällinen tyttö, joka toivoo elämän tarhalla olevan vain lyhyt välivaihe.

Kuzjan tarina on varsin tyypillinen Viipurissa: vanha pariskunta oli hankkinut sen vajaa kolme vuotta sitten pentuna, mutta ajan kanssa kävi selväksi, että heillä ei riitäkään jaksaminen ja varat koiran hoitamiseen. Niinpä Kuzja tuotiin Irinan tarhalle odottamaan uutta kotia. Hassua oli se, että pariskunta oli koko ajan luullut omistavansa uroskoiran, mutta kyllä Kuzja on ehta tyttö. Pariskunta kertoi Kuzjan syntyneen heinäkuussa 2014.

Kuzja laitettiin aluksi aitaukseen, missä oli useita nuoria koiria. Ne innostuivat haukkumaan Kuzjalle, joka pakeni nurkkaan kasaan ja yritti sieltä käsin ajaa muita kauemmas. Kun huomasimme Kuzjan ahdingon siirsimme sen viereiseen aitaukseen, jossa oli rauhallisempia koiria. Kuzja huokasi helpotuksesta ja rentoutui silmissä.

Kuzja vaikuttaa ystävälliseltä ja kiltiltä tytöltä - sellaiselta, joka ei tee itsestään numeroa, mutta joka kuitenkin ottaa huomion onnellisena vastaan. Ainakin vielä Kuzja tulee nätisti toimeen toisten koirien kanssa, vaikka se joutui niiden kiusaamaksikin.

Vaikka Kuzjalla on ollut omistajat, emme tiedä tarkemmin, millaisissa oloissa se on asunut. Kuzja on hyvin laiha, joten ainakin sen ruokinta on ollut retuperällä. Venäjällä koirat asuvat usein ulkona, joten saattaa olla, ettei Kuzjallakaan ole kokemusta sisällä asumisesta. Kuzja saattaa siis tarvita opastusta kaikissa kotikoiran taidoissa yksinjäämisestä ja hihnakävelystä alkaen. Kuzja on kokenut jo kerran karun hylkäämisen - jos Kuzja tuntuu sinulle sopivalta koiralta ja haluat tarjota sille kodin, olethan varma, ettei mikään mahti maailmassa saa sinua aiheuttamaan Kuzjalle pettymystä ja hylkäämään sitä vielä kerran?

Viipurin koirat - Kuzja 26.5.2016

Huomioithan, että koirien kuvaukset on kirjoitettu niitä tarhaoloissa tarkkailemalla, ja niiden käyttäytyminen saattaa muuttua uuteen kotiin kotiutumisen myötä. Tutustu ensin huolellisesti adoptio-ohjeisiin kodin tarjoamista harkitessasi ja täytä sitten adoptiohakemus.