Sukupuoli: uros
Koko: keskikokoinen (n. 50 cm)
Syntymäaika: 6/2016

30.12.2017
Yetin kuulumisia omasta kodista:

” Perheeni löysi minun kodinetsintäilmoituksen alkukesästä. Heti siitä hetkestä alkaen he olivat varmoja, että olen heidän koira. Perheeni oli kotihoitajan kanssa tiiviissä yhteyksissä, vaihtelivat kuvia ja kuulumisia. Adoptiohakemuksen mentyä läpi, oli sitten edessä minun muutto – Helsingistä Ouluun. Matka oli pitkä, ja suretti kun jouduin eroamaan minulle tutusta ympäristöstä.. mutta pitkän päivän päätteeksi annoin jo rapsuttaa vatsasta, ja tulin viereen vaikka ne silloin vieraita ihmisiä vielä olivatkin. Noin kuukauden kuluttua kun olin kotiutunut, kävin lääkärillä tarkistuttamassa että kaikki on hyvin ja otin vahvistusrokotteet.

Tuosta päivästä on nyt 5kk, ja olen kasvanut valtavasti. Entisen - vähän aran - koiran sijaan minä olen tuuheaturkkinen, iloinen ja energinen kaveri. Kävin koirakoulussa arkitottelevaisuuden kurssin, ja hihnakäytökseni on nykyään esimerkillistä! Seuraavaksi suunnittelin agilityn tai nose workin alkeita, ne kuulostaa jännittäviltä!

Aluksi vinkulelut olivat hieman pelottavia, mutta nyt ne ovat pallojen ohella ihan lempparilelujani. Kaikki on ollut minulle lähtökohtaisesti vähän pelottavaa, ja olen myös hyvin epäileväinen uusia ihmisiä kohtaan; vieraat ei saa koskea minuun ennenkuin on rauhassa istuttu ja tutustuttu. Perheeni onkin ohjeistanut kyläilijöitä aina olemaan huomioimatta minua. Tulen itse tutustumaan kun näen ettei ole mitään syytä pelätä. Aluksi ei onnistunut ollenkaan, nyt alan luottamaan ihmisiin jo tunnissa.

Yksi parhaita syksyn muistoja on ehkä mökkireissu Kainuuseen. Paisteltiin makkaraa, vaelleltiin metsässä ja kalasteltiin. Tykkäsin myös, kun käytiin Haukiputaalla sienestämässä, vaikka ei me sieniä edes löydetty. Olen tosi tottelevainen, fiksu, hellyydenkipeä, kiltti ja iloinen veijari. Ja koirapuiston toivotuin leikkikaveri sekä nopein juoksija.

Tykkään: Koirapuisto, nakit, oravat, rapsutukset, leikkiminen, lenkkeily, naaman työntäminen hankeen ja hangessa möyriminen, Antti Tuiskun musiikki, koirien älypelit, eläimet televisiossa

En tykkää: Kynsien leikkaus, yksin oleminen, ruuat, joissa on perunaa

Yhteiselon opettelu on vienyt aikaa ja siihen on pitänyt panostaa, mutta lopputulos on kyllä ollut kaiken sen arvoinen. Yhdet silmälasit minä söin, mutta se oli vahinko. Toiveissa on, että jossain vaiheessa saisin veljen tai siskon – mutta perhe sanoo, että sitä mietitään enemmän sitten kun olen aikuistunut. Perhe pitää minun kotihoitajien kanssa edelleen yhteyttä ja vaihtaa kuulumisia. Minulla on paljon välittäviä ihmisiä ja koirakavereita elämässäni, ja meidän perhe tekee kaikkensa että minulla on aina hyvä olla.

Iloisia terveisiä siis Viipurin Koirille täältä Oulusta, toivottavasti tarhalaiset löytävät lämpimän ja rakastavan kodin kuten minäkin! <3”

4.8.2017
Yeti sai kodin Oulusta.

28.7.2017
Terveisiä Yetiltä kotihoidosta Helsingistä! Yeti tykkää oppia uusia asioita ja haluaa olla ihmisille mieliksi. Lue lisää kuulumisia:

"Yeti on nyt siis ollut päälle pari kuukautta täällä, ja ollaan ehditty aika hyvin tutustua. Yeti tulee mallikelpoisesti toimeen kaikkien koirien kanssa ja leikkii todella mielellään koirapuistossa. Koirapuistossa pyritäänkin käymään ainakin kerran päivässä, koska Yeti on hyvin sosiaalinen ja kaipaa muiden koirien seuraa ja vapaana riehumista. Yeti osaa pyynnöstä istua, odottaa ja tulla luokse, jälkimmäinen tosin onnistuu vähän vaihtelevammin. Tottelee kuitenkin useimmiten myös kesken leikin. Hihnassa kulkeminen sujuu suurimmaksi osaksi erittäin hyvin, mutta toiset koirat ja muut eläimet, kuten jänikset ja linnut, ovat välillä sen verran houkuttelevia että Yeti joutuu istumaan vähän pidemmänkin aikaa odottelemassa että päästään rauhassa eteenpäin.

Yeti pitää esteiden yli hyppimisestä ja kiipeilystä ja olisi varmasti innoissaan agilitystä. Myös jäljestys voisi olla tälle innokkaalle nuuskunenälle hyvä harrastus. Yeti on innokas olemaan ihmiselleen mieliksi ja on selvästi ylpeä oppiessaan uusia asioita. Jos innokkuus ei pääse suuntautumaan yhteiseen toimintaan, Yeti keksii kyllä itsekin itselleen tekemistä; esimerkiksi keräyskartongit, kengät ja pehmolelut ovat olleet mielenkiinnon kohteina. Kovin paljoa Yeti ei ole kuitenkaan ehtinyt vielä mitään hajottamaan, mutta taipumus siihen on olemassa ja tulee varmasti esiin, jos puuhaa ei järjestetä tarpeeksi.

Yeti on harjoitellut yksinoloa lähinnä yhdessä toisen koiran kanssa, mutta vähän myös kokonaan yksin. Yksin tai keskenään kotona ollessa koirat eivät hauku, mutta ihmisten ollessa kotona rapussa kulkijoista ilmoitellaan suunnilleen pari kertaa päivässä -- ei siis kaikista äänistä, mutta ihan hiljaakaan ei olla. Yeti on vieraita kohtaan varovainen mutta ei erityisen pelokas. Aggressiivisuutta Yetin käytöksessä ei ole tullut esiin missään olosuhteissa; enemmänkin koira hakee vielä ihmisestä vähän suojaa vierailta asioilta."

27.6.2017
Yeti kävi testeissä multiresistenttien bakteerien varalta ja sen näytteet olivat sekä MRSP:n että ESBL:n osalta negatiiviset.

12.5.2017
Yeti-poika sai muuttaa Suomeen ja odottelee omaa kotia hoitopaikan lämmössä Helsingissä.

Juuri kotihoitopaikkaan saapunut Yeti on aloittanut tutustumisen suomalaisen kotikoiran elämään. Perheen oman koiran kanssa tapaaminen sujui hyvin, samoin pesulla käynti. Yeti voisi hyvin sopia koirakaverilliseen kotiin, mutta pärjäisi hyvin todennäköisesti myös perheen ainokaisena. 

12.3.2017
Ystävällinen ja pörröinen naama kurkistaa portin takaa. Yeti on tarhan uusi asukki, joka kuljeskeli yksinään huoltoaseman pihalla eikä kukaan kaivannut poikaa.

Iso koiratarha on vielä kovin pelottava paikka ja aika ajoin huolestunut ilme nousee Yetin kasvoille. Se istahtaa aivan kiinni porttiin, nostaa molemmat tassunsa sen rakoihin ja katselee ulos. Yeti ei kuulu tarhalle, ja sillä onkin todennäköisesti joskus ollut oma ihminen. Syystä tai toisesta poika vaelteli yksinään eikä kukaan tuntunut olevan kiinnostunut sen kohtalosta. Niinpä Yeti tuotiin tarhalle, ja niin kurjaa kuin siellä onkin ilman omaa ihmistä, on Yetillä nyt mahdollisuus sellaisen löytämiseen Suomesta.

Yeti on kaunis ja hyvin ihmisrakkaan oloinen koira. Se rakastaa rapsutuksia, ja ihmisen läheisyys ja kosketus tuntuu olevan sille mieluista. Sen paksu turkki on talven jäljiltä hieman, noh, räjähtäneessä kuosissa, ja kunnon harjaus ja puunaus tekisikin poikaa. Puhdas valkoinen hammasrivistö loistaa suussa ja Yeti onkin vielä nuori, arviolta alle vuoden ikäinen poika. Se jakaa saman ulkoaitauksen monen muun nuoren koiran kanssa. Kun tilaa on vähän ja resursseista joutuu jatkuvasti kilpailemaan, tulee nuorten välille silloin tällöin pientä suukopua, mutta pääasiassa yhteiselo näyttäisi sujuvan.

Koska emme tiedä Yetin menneisyydestä varmasti mitään, tulee uuden omistajan olla valmis panostamaan pojan sopeuttamiseen. Sisäsiisteyttä voi joutua harjoittelemaan, hihnassa kävely saattaa alkuun olla epämääräistä sinkoilua, yksinoleminen voi olla uusi juttu.. Ajan, kärsivällisyyden ja koulutuksen kanssa Yetistä saa varmasti mitä mainioimman ystävän, joka olisikin valmis samantien loikkaamaan Suomeen omaan kotiin - kunhan sopiva sellainen vain osuu kohdalle!

Viipurin koirat - Yeti 10.3.2017

Huomioithan, että koirien kuvaukset on kirjoitettu niitä tarhaoloissa ja kotihoitopaikassa tarkkailemalla, ja niiden käyttäytyminen saattaa muuttua uuteen kotiin kotiutumisen myötä. Tutustu ensin huolellisesti adoptio-ohjeisiin kodin tarjoamista harkitessasi ja täytä sitten adoptiohakemus.