Sukupuoli: narttu (sterilisoitu)
Koko: pienehkö keskikokoinen (n. 48 cm, 14 kg)
Syntymäaika: 5/2016

20.3.2018
Juulin kuulumisia omasta kodista:

” Puoli vuotta sitten meille tuli arka ja uudesta tilanteesta stressaantunut koiruus. Vaikka meillä oli ennestään kokemusta pelokkaasta koirasta, ei näitä kahta kokemusta voi verrata lainkaan keskenään. Alku tuntui lohduttomalta, kun kaikki oli Juulille niin sydäntä särkevän jännittävää.

Ilon pilkahduksia alkoi näkymään kuitenkin jo kolmantena päivänä, kun töistä kotiin tullessa vastassa oli varovasti heiluva häntä ja pieniä ilonkiljahduksia. Nykyään Juuli ottaa emännän vastaan työpäivän päätteeksi ilosta twistaten, tepastelee perässämme (ainakin jääkaapille) ja nukkuu jo yönsäkin samassa sängyssä kanssamme. Kehitys on siis ollut lähtökohdat huomioiden huikeaa!

Juulin onni on ollut valtava uteliaisuus. Vieraat asiat ja ihmiset ovat kovin jännittäviä, mutta kuitenkin kiinnostavia... Ja kas kummaa: kun sitten muutaman kerran jälkeen kuonon on jo uskaltanut laittaa lähemmäs, niin onkin huomannut, että pelko on ollut turhaa ja namipalan saattaa uskaltaa ottaa vaikka vähän vieraammastakin kädestä.

Eteiseen ilmestyneet roskapussit, narulle jääneet pyykkipojat sekä kovalla tuulella natiseva vanha talo ovat kyllä edelleen hurjan epäilyttäviä… Sitä vastoin uuden vuoden raketit eivät vaivanneet mieltä laisinkaan.

Juuli rakastaa juosta vapaana pihalla ja kaikkein parasta on, jos leikkeihin saadaan mukaan karvaisia kavereita. Juoksukisoissa kaverit eivät tosin Juulille pärjää: vauhti on niin kova, että olemme arvuutelleet, josko Juulissa virtaisi vinttikoiran verta…

Juuli tulee hienosti toimeen niin isojen kuin pienienkin koirien kanssa, ”lukee hienosti koiraa” ja on selvästi reippaampi myös ihmisiä kohtaan ollessaan muiden nelijalkaisten seurassa.

Juuli on erittäin leikkisä (vinkuleluja kaivetaan esille etenkin silloin, kun muut käyvät nukkumaan) ja leikkii sujuvasti itsekseen, tai kutsuu omaa ihmistä leikkimään kanssaan. Työpäivien ajan Juuli viihtyy yksin kotona ja osaa jo aamuisin kärttää aktivointileluja, kun huomaa meidän olevan lähdössä töihin.

Rohkeutta kerrytetään edelleen päivittäin. Olemme edenneet koiran ehdoilla ja mielestämme onnistuneetkin siinä. On äärettömän palkitsevaa nähdä koiran ilo, innostuminen ja luottamuksen kasvu. Lenkeillä vastaantulevat koiraihmiset ovat myös huomanneet Juulin valtavan edistyksen.

Aran koiran adoptiota harkitseville kannustuksena; muutokset eivät tapahdu viikoissa eikä kuukaudessa ja takapakkiakin välillä tulee, mutta sitten vaan aloitetaan harjoitukset uudestaan. Tarvitaan kärsivällisyyttä, koiranlukutaitoa ja aimo annos pilkettä silmäkulmaan. ”

9.9.2017
Juuli sai kodin Kouvolasta.

18.7.2017
Kiva ja pikkuinen Juuli odottaa Lahden suunnalla oman kodin löytymistä.

Juulin kotihoitaja kertoo:

"Juuli jatkaa reipastumistaan aimo harppauksin ja nyt kun kaunis neito uskaltaa olla oma itsensä tuttujen ihmisten kanssa, onkin alkuun ujosta tytöstä paljastunut vallan mainio persoona! Juuli juttelee ja ilmoittaa mitä milloinkin haluaa, leikkii ihmisen kanssa ja on kaikin tavoin pienessä paketissa suuri persoona, joka sulattaa sydämet ja saa nauramaan kerta toisensa jälkeen. Tämän tytön kanssa ei tule tylsää!

Juuli on aina valmis lenkkeilemään ja pysyy hoitotädin lähellä koko ajan irti ollessaan, omaa laumaa ei jätetä. Sisällä Juuli osaa ottaa rennosti, eikä siis reippaudestaan huolimatta ole sellainen, joka koko ajan kovasti tarvitsisi aktiviteetteja kunhan pääsee pitkille lenkeille.

Juuli on nykyään täysin sisäsiisti ja molemmat asiansa osaa ja malttaa tehdä myös hihnassa. Vieraita ihmisiä ei usein käy, mutta tovin päästä niihin tehdään kyllä ihan itse tuttavuutta ja onpa Juuli jopa vieraankin vieressä koirakaverin esimerkkiä noudattaen nukkunut koko yön. Juuli sopii taajamaan niin rauhalliseen rivitaloon kuin omakotitaloon, vahtivietin takia kerrostalo ei kuitenkaan ole Juulille omiaan."

27.6.2017
Juuli kävi testeissä multiresistenttien bakteerien varalta ja sen näytteet olivat sekä MRSP:n että ESBL:n osalta negatiiviset.

14.5.2017
Juuli on reipastunut huimasti hoitopaikassa Lahden suunnalla.

Kaunis Juuli on nyt lenkkeillyt hihnassa jo useamman viikon ajan niin yksin kuin toisten koirien mukana. Alkuaikojen jännitykset hihnasta ovat mennyttä elämää ja nykyään neito on intoa täynnä lenkeillä jo siinä määrin, että tuppaa vetämään hihnassa. Tässäkin asiassa on kuitenkin jo nyt selvää edistystä. Liikennettä Juuli ei enää pelkää ja vastaantulevia ihmisiäkin jännittää huomattavasti vähemmän.

Tarpeitaan Juuli tekee hihnassa vain silloin tällöin, mutta omalle pihalle on tehnyt nyt kaikki hädät päiväsaikaan, öisin tulee vielä pissat sisälle. Aivan huimaa edistystä siis! Juuli on tottunut jo vieraileviin ihmisiin niin että uskaltaa aivan rennosti nukkua samassa tilassa ja onpa ottanut mukaviin vieraisiin jo kontaktiakin ja antanut silittää.

Toisten koirien kanssa Juuli tulee loistavasti juttuun, niin itseään pienemmän kuin isompienkin kanssa. Ruokailut ja puruluiden syömiset sujuvat sulassa sovussa vieretysten ja leikkii kaikkien kanssa todella hienosti. Luottamus ihmistä kohtaan on kasvanut suurin harppauksin ja Juuli hakeekin jo itse huomiota ja nauttii rapsutuksista. Toki suuressa maailmassa on vielä paljon opittavaa.

Ketterä ja reipas Juuli on väsymätön lenkkeilijä, joka osaa kuitenkin ottaa myös rennosti ja rauhoittua. Aivan ihana nuori tyttönen, jonka kauniista tummista silmistä huokuu niin viisaus kuin myös hyvä, lämmin sydän.

2.4.2017
Juuli vaihtoi hoitopaikkaa ja jatkaa kotielämän opettelua Lahdessa.

Ujo Juuli reipastuu hiljalleen hoitopaikassa jossa se asuu kolmen aikuisen koirakaverin ja ihmisperheen kanssa. Ihmiset ovat Juulin mielestä vielä kovin jännittävää joukkoa, mutta vähitellen ihmistenkin läheisyys on tullut Juulille tutummaksi. Ulkoilua Juuli vasta harjoittelee, samoin sisäsiisteyttä. Toisten koirien seura tälle tytölle kelpaa mainiosti, ja Juuli tarvitseekin turvakseen reippaan koirakaverin.

Juuli olisi onnellisimmillaan päästessään rauhalliseen ympäristöön ja mieluiten omakotitaloon, sillä naapurit ovat toistaiseksi ainakin vielä kovin pelottavia.

Viipurin koirat - Juuli kotihoidossa 4/2017

3.1.2017
Ihana Juuli alkaa tulla ulos kuorestaan hoitopaikassa. Nuori tyttö on rentoutunut ja uskaltautunut heittäytymään leikin pyörteisiin.

Kotihoitaja kertoo herttaisen Juulin uusimmat kuulumiset: 
Hepulikohtauksia saadaan jo päivittäin. Korvat sojossa ja häntä suorana pistetään matot rullalle leikkikaverin kanssa. Juuli on innostunut myös aivopähkinätehtävistä. Pyörittelee erimuotoisista leluista herkkuja ulos ja aivan unohtuu touhuiluunsa. Selvästi suurin stressi ja arkuus ovat helpottaneet.

Vaikka hieman tulikin takapakkia kotiutumisessa, kun Juuli joutui hammaslääkäriin. Maitokulmahammas oli jumiutunut niin tiukasti paikoilleen, että lääkärin piti leikata hammas pois. Juuli kiittääkin iloisilla hännän heilautuksilla Viipurin Koirat ry:tä, joka kustansi leikkauksen ja auttoi tukalassa hammasongelmassa tyttöä. Nyt rautahampaat pääsevät kasvamaan hyvin paikoilleen. Leikkauksesta on jo toivuttu ja kotiharjoitukset arkuuden voittamiseksi jatkuvat.

Juuli uskaltaa tulla jo reippaasti luokse kutsusta ja tunnistaa myös oman nimensä. Ennakkoluulottomasti Juuli myös tutustuu uusiin esineisiin, joita annetaan runsaasti haisteltavaksi ja ihmeteltäväksi. Kiinniottaminen on kuitenkin aivan kamalaa ja siihen Juuli ei vielä toistaiseksi suostu. Mutta hiljalleen senkin asian kanssa edetään ja luottamusta varmasti saadaan rakennettua.

Juuli on tottunut sijaiskodissa yksinoloon ja jää nätisti nukkumaan kun ihmiset lähtevät kotoa. Juuli on jonkin verran haukahdellut ulkoa kuuluville äänille rohkeuden kasvaessa. Voihan olla että pikku vahtiminen poistuu, kun Juuli tottuu äänimaailmaan. Sijaiskoti sijaitsee vilkkaasti liikennöidyllä kohdalla. Tällä hetkellä Juulin kodiksi ensisijaisesti sopisi paremmin rivi- tai omakotitalo kuin kerrostalo.

Juulista on kasvamassa todellinen kaunotar hauskoine pilkkusukkineen, jotka löytyvät joka tassusta. Koko tulee luultavimmin jäämään pienehköksi keskikokoiseksi. Korkeutta on tällä hetkellä noin 45 cm ja painoa 11 kiloa. Ihastuttava Juuli odottaa oman kodin kutsua Pääkaupunkiseudulla.

17.12.2016
Hauska pilkkusukkainen Juuli kipittää kohti kotikoiran arkea lupaavin askelin. 

Terveiset Juulin hoitopaikasta:
Viikon aikana Juulille on tullut tutuksi sijaiskoti ja siellä puuhastelu. Pari päivää tilannetta seurailtiin pöydän alta ja nyt se toimii enää turvapaikkana, jonne voi mennä halutessaan. Muuten Juuli kuljeskelee toisten koirien mukana ja tutustuu ihmisten touhuamisiin. Arkiset äänet kuten pyykkikone, imurointi yms. ovat käyneet Juulille tutuksi, eivätkä aiheuta ihmeempiä sydämentykytyksiä, vaikka varmaankin ovat uusia asioita.

Juulilla on kaverina jämäkkä vanhempi narttu ja nuorehko poika. Molempien kanssa elo on alkanut mukavasti. Juulilla onkin nähtävissä hyvää ”koirakielen” lukutaitoa. Lauman pomoa kunnioitetaan sopivalla tavalla ja nuori uros pidetään aisoissa. Se kun sukkelana kaverina yrittää käyttää tilaisuutta hyväksi ja syödä välillä Juulinkin eväät. Vaikka Juuli arka tyttö vielä onkin, osaa se myös tarvittaessa pitää oman puolensa.

Juuli tulee jo empien luokse ja nuuskuttelee varovasti pohjetta tai kättä. Ruokanappuloita on välillä syötetty kädestä ja se näyttääkin tekevän mukavasti ihmistä tutuksi. Muutamana yönä Juuli on kiivennyt vuoteen jalkopäähän nukkumaan tai sitten on nukkunut sängyn viereen asetetulla petillä. Leikkisää pentukoiran puolta Juulista on alkanut löytymään. Palloja on pyöritelty ja pari hepulikohtausta saatu. Viinirypäleen heittely oli myös oikein antoisaa puuhaa Juulin mielestä. Tytössä onkin nähtävissä uteliaisuutta moneen muuhunkin juttuun, mutta ihan vielä ei rohkeus kaikkeen riitä.

Juulin tulevalla kodilla on hyvä olla reipas koirakaveri mallia näyttämässä ja kodissa paljon ymmärrystä ja rakkautta hieman aremmalle koiralle. Kotihoitajana on tullut enemmänkin sellainen tuntuma, että Juulille ihminen on jäänyt kontaktien puutteen vuoksi oudoksi, kuin että olisi oikein pahoja traumoja ihmisiä kohtaan. Sen verran luottavaisesti Juuli tuntuu suhtautuvan ihmiseen, kun ensin rauhassa ajan kanssa pääsee tutustumaan.

Viipurin koirat - Juuli 16.11.2016

12.12.2016
Kotihoitaja kertoo kuulumisia:
Juuli totuttelee sijaiskodissaan uusiin olosuhteisiin. Vaikuttaa siltä että Juuli ei ole vielä lyhyen elämänsä aikana ehtinyt lämpimistä sisätiloista paljoa nauttia. Fiksuna tyttönä Juuli onkin asettunut toistaiseksi keittön pöydän alle, lämpimän patterin viereen tarkkailemaan tilannetta. Lämpöpatterissa onkin Juuli mielestä mukavaa pitää takapuolta kiinni.

Ajomatka autossa meni hyvin, pahoinvointia ei ollut huomattavissa. Juuli on varsin arka toistaiseksi, mutta antaa tarvittaessa käsitellä itseään nätisti. Pesutoimet märällä rätillä pyyhkien sujui hyvin. Juulista näyttää olevan aivan ihanaa, kun silittää poskesta ja korvista. Silmät painuvat kiinni nautinnosta ja koko koira vaikuttaa hieman rentoutuvan. Näyttää siltä että Juulista tulee vielä hyvä kotikoira, kunhan se saa pikkuhiljaa luottamusta ihmisiin ja tottuu kaikkiin uusiin asioihin joita kotielämään liittyy.

9.12.2016
Juuli jätti kylmän tarhan ja muutti hoitopaikkaan pääkaupunkiseudulle opettelemaan kotikoiran elämää.

12.11.2016
Juuli on arka tyttö, jonka elämä ei ole lähtenyt parhaalla mahdollisella tavalla käyntiin. Mahdollisuudet onnelliseen elämään ovat sitä paremmat, mitä nopeammin Juuli pääsisi tarhalta omaan kotiin.

Juuli tavattiin ensimmäisen kerran Irinan tarhalla alkusyksyllä. Arka Juuli oli vastikään päätynyt tarhalle veljensä Nicon kanssa eikä sen menneisyydesta ollut tietoja. Juuli oli kovin peloissaan, mutta se saatiin kuitenkin syliin kuvattavaksi ja antoi käsitellä itseään nätisti kaikesta jännityksestä huolimatta. Seuraavilla tarhakäynneillä ei Juulia kuitenkaan näkynyt, joten suruksemme luulimme Juulin menehtyneen.

Marraskuun alussa eräästä pienestä häkistä pilkisti kuitenkin tutunnäköinen kuono. Juuli kurkki ujosti ihmisiä ja reippaiden pentujen vanavedessä uskaltautui astelemaan ulos turvallisen kopin kätköistä. Juuli on edelleen arka tyttö ja sen kiinni saaminen kuvattavaksi oli pienen työn takana, kun neiti puikkelehti karkuun hyvinkin vikkelästi. Hetken sylissä oltuaan pahimmat sydämentykytykset ovat ohi ja vaikka Juulia kovasti jännittääkin ei se yritä rimpuilla pois. 

Aran Juulin kodinsaantimahdollisuudet eivät ole hyvät, mutta oman kodin löytyminen pentuaikana on sen paras mahdollisuus. Juuli tarvitsee koirakaverillisen kodin, jossa on reipas kaveri näyttämässä mallia ja antamassa turvaa. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin oikeanlainen ihminen, jolla on riittävästi koirakokemusta, taitoa ja aikaa. Uskomme, ettei vielä ole liian myöhäistä, sillä monesti turvallinen ja rakastava kotiympäristö tekee pennuille ihmeitä. Kunpa ohutturkkista Juulia onnistaisi eikä sen kohtalona olisi tarhalle jääminen, sillä jos kotia ei piakkoin löydy, voi olla että tuleva talvi on vasta ensimmäinen monista talvista, joita Juulilla on tarhalla vielä edessään.

Huomioithan, että koirien kuvaukset on kirjoitettu niitä tarhaoloissa tarkkailemalla, ja niiden käyttäytyminen saattaa muuttua uuteen kotiin kotiutumisen myötä. Tutustu ensin huolellisesti adoptio-ohjeisiin kodin tarjoamista harkitessasi ja täytä sitten adoptiohakemus.