Sukupuoli: narttu (sterilisoitu)
Koko: keskikokoinen (n. 50–55 cm)
Syntymäaika: 1/2020
Rabiesvasta-ainetestattu: 3/2026
Tautitestattu: 6/2026

23.7.2026
Strelka eli Selja on hyvin kultainen koira, joka on nyt saanut loikata ison askeleen kohti omaa kotia. Selja etsii arkoja koiraa ymmärtävää omaa ihmistä, joka osaa rakentaa luottamusta pienin askelin.

Vaikka Selja on vieläkin äärimmäisen varovainen ja jännittää ihmistä hyvin paljon, selkeää edistystä on tapahtunut. Turvapaikka, pieni lasten teltta, on vaihtunut avoimeksi pediksi ja kun kotihoitaja tekee etätöitä toisessa huoneessa, Selja hiipii toiselle pedille, joka on lähempänä toista koiraa ja kotihoitajaa.

Lisäksi Seljalla ilmeni pientä eroahdistusta, sillä kun ihminen lähti ulos, Selja huolestui aivan valtavasti ja ravasi ympäri asuntoa ja haukkui ja ulvoi jonkin verran. Ravaaminen oli stereotyyppistä käytöstä, eli hän ravasi pakonomaisesti samaa ympyrää. Käytös lienee opittu tarhalla, jossa pienessä tilassa stressin purkamiseen käytössä olevat keinot ovat äärimmäisen rajattuja. Eroahdistusta ja ravaamista on edelleen, jos yksinolo pitkittyy, mutta hän pysyy huomattavasti rauhallisempana ja saattaa myös tutkia asuntoa rauhassa, kun on itsekseen ja ajoittain hän pötkttelee omassa pedissään.

Selja on oppinut, että saa olla rauhassa ja jos häntä lähestytään, hoitaja hyräilee jo kaukaa, jolloin Selja ehtii heräämään ja tiedostamaan, että ihminen on lähestymässä. Lisäksi jos Seljaa aiotaan lähestyä, se tehdään tietyllä tavalla, jotta hän tietää, että häntä lähestytään. Toistaiseksi Selja ja hoitopaikan toinen koira ovat olleet toisilleen ilmaa, mutta pieniä katsekontakteja on otettu.

Selja rentoutuu koko ajan, mutta vauhti on ihmissilmään hidasta. Mutta hän on tänään ollut 0,0078 päivää Suomessa jokaista yhtä tarhapäivää kohden. Sitä vasten on helppo ymmärtää, miksi kaikki on vielä kovin jännää. Traumasta ei palaudu päivässä, eikä vielä viikossa tai kuukaudessakaan.

Yksin ollessaan Seljalle jätetään ympäri asuntoa tutkittavaa ja maisteltavaa ja hän tykkääkin itsekseen haistella ja ihmetellä. Ihmisen kanssa ollessaan ei itsekseen liiku, mutta jonkinasteista leimautumista hän osoittaa esimerkiksi valitsemalla paikan, joka on ihmistä lähempänä.

Aggressiivisuutta Selja ei ole osoittanut, mutta käden tullessa liian lähelle hänen omaan tilaansa, hän kääntää voimakkaasti päätään pois, vetäytyy ja jäykistyy koko kehon alueelta. Siksi käsittelyharjoitukset alkavat varsin helpolta tasolta. Esimerkiksi herkut tarjoillaan sellaiselta etäisyydeltä, ettei Selja vetäydy, mutta kuitenkin joutuu tulemaan hieman pois turva-alueeltaan, mihin hän mukavuudenhaluisena on vähän jämähtänyt. Se tiedetään, että kuonon karva on kerrassaan pehmeä ja silkkinen. Selja pystyy harjoittelemaan siten, että harjoitusten toisto on maksimissaan kolme tai neljä kertaa, sitten pidetään tauko.

Selja rakastaa nukkumista. Välillä on vaikea sanoa, onko hän masentunut, passivoitunut vai vaan tarvitsee paljon unta. Ehkäpä kaikkea tuota. Tarhalla eläin ei voi vaikuttaa mihinkään, jolloin hän herkästi passivoituu ja kotihoidon yksi tehtävistä on auttaa koiraa huomaamaan, että nyt hän pystyy tekemään valintoja ja vaikuttamaan asioihinsa.

Nykyään yöt sujuvat viimeisen päälle, Selja nukkuu joko olohuoneessa tai eteisessä. Makuuhuone on vielä Savanan eli toisen koiran valtakuntaa, ja sen on Savana Seljalle sanonut.

Muutama päivä sitten Selja liukastui ja pedille mennessä ontui vasenta takajalkaa ja nuoli varpaita. Selja sai kipulääkettä ja laitettiin paljon lisää mattoja. Liikkuminen helpotti heti eikä ontumista enää ole. Selja passivoitui kuitenkin tästä pienestä vahingosta ja nyt kiinnitetään huomiota koiran aktivoimiseen erityisen paljon. 

Selja on hyvin kultainen koira, joka herättää vahvan halun tarjota hänelle mahdollisuuden olla koira. Ja sen hän kotihoidossa saakin. Ihanaa olisi toki, jos Selja saisi kodin ja saisi vihdoin alkaa kasvattamaan ihan oikeita juuria omaan kotiinsa. Että hän saisi olla perillä.

Koska Selja on hyvin ujo tyttö, etsii hän kotia maaseutumaisesta ympäristöstä. Kodissa tulee olla hyvin aidattu piha ulkoilun harjoittelua varten ja uudella ihmisystävällä tulisi olla aiempaa kokemusta arkojen koirien kanssa elämisestä.

10.7.2026
Arka Strelka totuttelee uuteen elämäänsä pienin askelin. Hoitopaikassa Strelkan nimi muotoutui suomalaiseen suuhun sopivammaksi ja on nyt Selja. Seljan kotihoitaja kertoo: 

"Selja viettää pääosan päivästään vielä omassa turvapaikassaan. Turvapaikka on sen verran iso, että siellä mahtuu hyvin nukkumaan ja huoneeseen tullessa hän onkin usein umpiunessa tassut ojossa. Sisäsiisteys ei luonnollisestikaan ole vielä hallussa, sillä Selja ei toistaiseksi ulkoile. Vatsa on toiminut vähän verkkaisesti, mikä oli odotettavissa, kun Seljan liikkuminen on vähäistä. Suolen toimintaa tuetaan bakteerein ja piimällä."

Seljan ensimmäinen viikko on koostunut lähinnä rauhoittumisesta ja lepäämisestä. Neidin on annettu olla pääasiassa omissa oloissaan, eikä sitä ole yritetty väkisin käsitellä, kun vieraan ihmisen kosketus sitä kerran niin kovin jännittää. Sellaiset toimet, kuten kynsienleikkuu ja ulkoilu saavat siis toistaiseksi vielä odottaa. Viikossakin on kuitenkin jo edistytty: "Alussa ihmisen nähdessään Selja pomppasi ylös ja pakeni turvapaikan takaseinälle aivan pieneen nippuun ja käänsi päätään pois. Nyt ei nouse enää edes ylös, vaikka vielä jännittää. On myös alkanut nukkua syvää unta, sen verran autuasta tuhinaa ajoittain kuuluu." Selja on myös seikkaillut asunnossa öiseen aikaan ja yksin ollessaan, ja vienyt pesäänsä pieniä aarteita, kuten kumisaappaan. Myös luun kaluaminen onnistuu ja aito luu oli Seljan mielestä aivan paras juttu maailmassa. Treeneihin Selja on saanut nakkeja ja näiden avulla totutellaan ihmisen läsänäoloon ja käden lähestymiseen. Ruoka ja juoma ovat maistuneet hyvin.

Ihminen ja toinen koira kiinnostavat Seljaa ja se viihtyisi muiden parissa, jos uskaltaisi. Selja käy kurkistelemassa ovelta ahkerasti toisten puuhia. Seljan hoitaja kuvailee tyttöä liikuttava otukseksi, joka haluaa uskaltaa, oppia ja tehdä. Edessä on kuitenkin vielä pitkä matka.

4.7.2026
Ujo Strelka sai jättää meluisan ja ahtaan tarhan taakseen. Nyt Strelka totuttelee kotikoiran elämään Varsinais-Suomessa.

Strelka valmistautui Suomen-matkaan käymällä tautitesteissä. Kaikki kahdeksan testattua tautia olivat sillä negatiivisia.

Negatiivisia olivat anaplasmoosi, babesioosi, ehrlichioosi, hepatozoonoosi, leishmanioosi, Mycoplasma haemocanis, sydänmato Dirofilaria immitis sekä ihomato Dirofilaria repens.

21.6.2026
Näyttää siltä, että Strelkaa tulee kohtaamaan valtavan iso muutos ja toiveiden täyttymys: hoitopaikka Suomessa odottaa koko elämänsä tarhalla asunutta tyttöä, pentueensa viimeistä.

20.3.2026
Ruskea koiratyttö tassuttelee tiiviisti Elenan kintereillä keskellä hiljaista maalaismaisemaa - maailmassa, joka on sille täysin vieras kuuden pitkän tarhavuoden jälkeen.

Näkymässä itsessään ei ole mitään kovin tavatonta, mutta tuolle pienelle koiratytölle kaikki siinä hetkessä on poikkeuksellista, uutta ja jännittävää. Strelka ei ole milloinkaan käynyt tarhan ulkopuolella sen jälkeen, kun se tuotiin sinne pienenä pentuna sisarustensa ja emonsa kanssa kuusi vuotta sitten. Strelka on ensimmäistä kertaa elämässään hihnassa ulkona, tavoitteena saada siitä kuvia ja videomateriaalia, jotka voisivat jonain päivänä auttaa sen omaan kotiin. Kohti toisenlaista loppuelämää.

Strelka on asunut Elenan tarhalla aivan pikkuisesta saakka. Se syntyi alkuvuonna 2020 sisarustensa kanssa hylätylle kotikoiralle, joka hakeutui suojaan synnyttämään erään autotallin alle. Kun pennut joitakin viikkoja myöhemmin lähtivät liikkeelle, pyydettiin Elenalta apua, joka haki koiraperheen Perovon kylästä Viipurin laitamilta tarhalleen.

Ehdimme tavata emon ja pennut vain kerran niiden saavuttua tarhalle. Ajoitus ei ollut niiden puolella. Raja meni kiinni koronapandemian vuoksi, ja pennut jäivät tarhalle kasvamaan - seuranaan vain toisensa ja muut koirat.

Meidän tarhavierailumme loppuivat kuin seinään. Muutaman työntekijän aika riitti vain pakolliseen: yli 200 koiran ruokkimiseen, juomavesien kantamiseen ja aitausten siivoamiseen.

Kun 2,5 vuoden odotuksen jälkeen pääsimme vihdoin Elenan tarhalle Svetogorskiin, oli pennuista kasvanut arkoja ja varovaisia aikuisia, jotka asuivat eri puolilla tarhaa. Osa oli menettänyt henkensä jo kauan sitten.

Pentujen sosiaalinen, ihana emo Sati oli säilyttänyt luottavaisuutensa ihmisiä kohtaan. Ei ollut ihme, että Sati löysi Suomesta kodin. Raskas tarhaelämä oli tosin jättänyt siihen jälkensä – korvista oli jäljellä enää vain riekaleet, ja se vaikutti hyvin surumieliseltä.

Heikosta sosiaalistumisesta huolimatta yksi Satin aikuiseksi kasvanut pentu, Myy, hakeutui luoksemme aina vain iloisemmin tuttavuutta tekemään. Myy viihtyi ihmisten parissa ja kipusi aina puoliksi syliimme. Myy seurasikin melko pian emonsa tassunjälkiä Suomeen ja omaan kotiin.

Mutta jäljellä on vielä.. Strelka.

Ainoa sisaruksista, joka on enää hengissä. Strelka on ujo ja varovainen tyttö, mutta se kuitenkin hakeutuu Elenan rapsutettavaksi ja on silmin nähden onnellinen pienestä seurusteluhetkestä. Strelka jäisi mielellään tutun ihmisen lähelle pidemmäksikin aikaa, mutta aitauksessa asuva uros ei halua aina jakaa ihmisten huomiota. Strelka vetäytyy näissä tilanteissa sivuun. Ehkäpä osittain juuri siksi se on saanut pitää henkensä, että mieluummin väistää kuin lähtee mukaan rähinöihin.

Pienessä ja ahtaassa aitauksessa voi unohtaa koirien kuvaamisen. Niinpä Strelka vietiin aiemmin tässä kuussa ulos tarhan ulkopuolelle. Ihme kyllä, Strelka ei ollut täysin lamaantunut, vaan kulki Elenan perässä läheiselle metsäpolulle - sinne samaan paikkaan, minne mekin aina suuntasimme koirien kanssa niitä valokuvaamaan.

Muutama auto huristelee ohi, mutta muuten tie on hiljainen. Strelka istuskelee Elenan vieressä, haistellen ja katsellen ympärilleen. Jännityksestä huolimatta ympäristö tuntuu myös kiinnostavan sitä. Kun vieressä ei ole ketään, jota varoa, Strelka uskaltautuu paljon rohkeammin Elenan rapsutettavaksi. Se haluaa olla lähellä, mutta vallitsevat olosuhteet eivät ole tarjonneet siihen montaa mahdollisuutta.

Strelka on lähempänä omaa kotia kuin koskaan ennen. Silti on pitkälti sattumaa, kuka huomataan ja kuka ei. Koiraa, joka on elänyt pikkupennusta saakka vuosia tarhalla, ei voi sijoittaa mihin tahansa tai kenelle tahansa.

Strelka tarvitsee mahdollisimman rauhallisen asuinseudun, mieluiten kodin maaseudulta, sekä ystävällisen lajitoverin tuekseen. Omistajan, jolla on kokemusta ja ymmärrystä olla asettamatta koiraa kohtaan liikoja odotuksia - vaatimuksista puhumattakaan. Ihmisen, joka haluaa tehdä Strelkan elämän viimeisestä luvusta niin onnellisen ja hyvän kuin mahdollista.

Strelkan rabiesrokotevasta-ainetasot ovat riittävät ja sillä on niiden puolesta mahdollisuus matkustaa Suomeen heti ensimmäisessä mahdollisessa kuljetuksessa, eli tässä tapauksessa toukokuun alussa 2026. Sillä on EU:n hyväksymän tutkimuslaitoksen myöntämä todistus testituloksesta.

Strelka tautitestataan 8 vektorivälitteisen taudin varalta ennen Suomeen tuloa ja sen tiedot lisätään Ruokaviraston koirarekisteriin. Sen kodinetsintää hoitaa Viipurin Koirat ry, joka on rekisteröitynyt Eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteriin asiakastunnuksella 22917870.

Viipurin koirat - Strelka 3/2026

Huomioithan, että koirien kuvaukset on kirjoitettu niitä tarhaoloissa tarkkailemalla, ja niiden käyttäytyminen saattaa muuttua uuteen kotiin kotiutumisen myötä. Tutustu ensin huolellisesti adoptio-ohjeisiin kodin tarjoamista harkitessasi ja täytä sitten adoptiohakemus.